Objectives of the study
In this thesis, I investigate the predictive power of analyst forecast dispersion in terms of future stock performance. Using analyst forecast dispersion as a proxy for investors’ differing beliefs, I examine the variable’s relationship with future stock returns and future stock return volatility. In addition to constructing the typically used dispersion measure which utilizes analysts’ earnings forecasts, I also incorporate a novel dispersion measure based on revenue forecasts into the analysis. Furthermore, I investigate two alternative sets of dispersion measures depending on the length of analysts’ forecast horizons.
Data and methodology
Using the constituents of the STOXX Europe 600 index as the starting point, the final sample of this thesis consists of 268 European companies and 9,468 cross-sectional firm observations, the sample time period spanning the years 2005-2015. Stock return data for the selected companies is obtained from the Bloomberg Terminal, and analyst forecast summary snapshots from the Institutional Brokers’ Estimate System (I/B/E/S).
To examine the dispersion-return and dispersion-volatility relationships, I undertake two empirical analysis approaches: a portfolio approach and a regression approach. In both approaches, the predictive power of analyst forecast dispersion is investigated for five different time frames, from one month to two years.
Findings of the study
The empirical results of this thesis strongly suggest that the relationship between analyst forecast dispersion and future stock returns is negative. This finding may reflect the notion that analysts’ optimism is positively related to dispersion, leading to the overvaluation and worse future performance of stocks for which there is high analyst disagreement. For the dispersion-volatility relationship, I find a significant, positive relation between analyst forecast dispersion and future stock return volatility.
In terms of investigating the novel, alternative dispersion measures, I find dispersion measures based on revenue to hold significant predictive power, and to perform in a more consistent fashion than the typically used EPS-based measures. As for comparing the alternative dispersion measures based on short and long forecast horizons, there are no significant differences in the results.
Tutkielman tavoitteet
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia analyytikoiden ennustehajonnan ennustevoimaa osakkeiden tulevan kurssikehityksen suhteen. Käyttäen analyytikoiden ennustehajontaa estimaattina sijoittajien erimielisyydestä, tutkin kyseisen muuttujan suhdetta osakkeiden tuleviin tuottoihin sekä tuottojen volatiliteettiin. Sen lisäksi, että muodostan useimmiten käytetyn hajontamuuttujan joka perustuu analyytikoiden nettotulosennusteisiin, muodostan myös analyytikoiden liikevaihtoennusteisiin perustustuvan hajontamuuttujan. Tämän lisäksi vertailen myös hajontamuuttujia, jotka perustuvat lyhyeen ja pitkään ennusteperiodiin.
Lähdeaineisto ja menetelmät
Käyttäen STOXX Europe 600 -indeksin jäseniä aineiston lähtökohtana, tämän tutkimuksen lopullinen otos koostuu 268 eurooppalaisesta yhtiöstä ja 9,468 yhtiöhavainnosta. Tutkimuksen aineisto, joka on haettu vuosilta 2005–2015, on noudettu Bloomberg-tietokannasta osakekurssiaineiston osalta sekä Institutional Brokers’ Estimate System (I/B/E/S) -tietokannasta analyytikoiden ennusteaineiston osalta.
Käytän tutkimuksessa kahta eri empiiristä lähestymistapaa analyytikoiden ennustehajonnan ja osakkeiden tulevan kurssikehityksen tutkimista varten: portfoliomenetelmää sekä regressiomenetelmää. Molemmissa lähestymistavoissa tutkin ennustehajonnan ennustevoimaa viideltä eri aikaväliltä, yhdestä kuukaudesta kahteen vuoteen saakka.
Tulokset
Tämän tutkimuksen empiiriset tulokset viittaavat vahvasti siihen, että ennustehajonnan ja tulevien osaketuottojen välinen suhde on negatiivinen. Havaittu tulos voi johtua pitkälti siitä, että analyytikoiden ennustehajonta korreloi positiivisesti analyytikoiden optimismin kanssa. Mikäli näin on, voivat korkean ennustehajonnan osakkeet olla yliarvostettuja, ja siksi heikommin menestyviä tulevaisuudessa. Empiiriset tulokset viittaavat myös vahvasti siihen, että analyytikoiden ennustehajonnan ja tulevien osaketuottojen volatiliteetin suhde on merkittävä ja positiivinen.
Vaihtoehtoisten hajontamuuttujien tarkastelu osoittaa, että liikevaihtoon perustuvilla hajontamuuttujilla on merkittävää ennustevoimaa. Tämän lisäksi niiden ennustevoima vaikuttaa olevan stabiilimpi kuin nettotuloksiin perustuvilla hajontamuuttujilla. Lyhyeen ja pitkään ennusteperiodiin perustuvien muuttujien vertailu taas osoittaa, ettei niiden tuottamien tulosten välillä vaikuta olevan merkittävää eroa.