Vastikemaat ja maapankki maankäyttöhankkeissa

Abstract

The goal of the study is to find out if the utilisation of land for exchange and so called land banks is a possible way to implement the acquisition of land for public land development projects. Highway and nature conservation projects are examined as examples of these land development projects. The German environment and land banking system has been chosen as a reference for the Finnish environment.

The study is based on comparisons between the domestic and German experiences. The empirical observations of the exchange land acquisition and possibilities to use it are collected through the "Motti" -piloting project (land acquisition for Highway 3). The analyses of the German Landgesellschaft system and the principle of "the mildest means" are giving answers to the questions like why the land banking system is used and on which common requirements of the environment the performance of it is based.

The need for the land exchange and land banks in Germany is concluded to be in the first place a result from the strong position of the principle of 'the mildest means'. The performance of the land banking system is based on the will of society; the demand, profitability and competitiveness of the model; the know-how of the organization; and the long-term and stabilized operations of the organization. The study defines and describes also the principle of a well functioning land bank.

The prospects of implementing the land banking model in Finland are seen to be limited. A separate and independent land banking organization has little chance of success in present circumstances in Finland. The land banking procedure in itself is usable and it can be put into practice for example by a joint land banking function of the Metsähallitus and TE-centres and by an authority and interest group-network supporting the preparation of the wider public land development projects.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, voidaanko yhteiskunnan maankäyttöhankkeiden maanhankintaa Suomessa toteuttaa käyttämällä vastikemaita ja ns. maapankkeja. Maankäyttöhanke-esimerkkeinä tarkastellaan tie- ja luonnonsuojeluhankkeita. Suomalaisen toimintaympäristön vertailukohdaksi on valittu Saksa ja siellä käytössä oleva maapankkijärjestelmä.

Tutkimus perustuu kotimaisten ja saksalaisten kokemusten sekä toimintaympäristöjen erojen tarkasteluun. "Motti"-pilottiprojektin kautta (maanhankinta Valtatie 3:a varten) kerätään empiirisiä havaintoja vastikemaan hankinnasta ja käyttömahdollisuuksista Suomessa. Saksalaisen Landgesellschaft -järjestelmän ja saksalaisen "lievemmän keinon" periaatteen analyysit antavat vastauksia kysymyksiin, miksi Saksassa käytetään maapankkijärjestelmää ja mihin toimintaympäristön yleisiin edellytyksiin sen toimintakyky perustuu.

Vastikemaiden ja maapankkien tarpeen päätellään Saksassa olevan ennen kaikkea seurausta lievemmän keinon periaatteen vahvasta asemasta. Maapankkijärjestelmän toimivuus perustuu tutkimuksen mukaan yhteiskunnan tahtotilaan, toimintamallin kysyntään ja kilpailukykyyn, taloudelliseen kannattavuuteen, maapankkiorganisaation osaamiseen sekä pitkäjänteiseen ja vakiintuneeseen toimintaan. Tutkimus kuvaa myös, millainen on maankäyttöhankkeiden maanhankintaa hyvin tukevan vastikemaapankin toimintaperiaate.

Toimintamallin toteuttamismahdollisuuksista Suomessa todetaan, että erillisellä ja itsenäisellä maapankkiorganisaatiolla ei nykyisissä olosuhteissa ole menestymismahdollisuuksia. Toimintamalli sinänsä on käyttökelpoinen ja toteutettavissa esimerkiksi Metsähallituksen ja TE-keskusten yhteisen maapankkitoiminnon sekä laajempien maankäyttöhankkeiden valmistelua tukevan viranomais- ja sidosryhmäverkoston avulla.