Carbon nanotubes and graphene as nanomechanical and superconducting sensors

Abstract

This thesis deals with proof of concept experiments made at cryogenic temperatures on carbon nanotubes, graphene, and nanomechanical resonators. The work also addresses self assembly of molecules on graphene. The main emphasis of the thesis is on charge detection with carbon nanotube devices. Single electron transistors and quantum dots are the most sensitive charge detectors available at present. Their operation is based on Coulomb blockade, which causes the conductance of the device to be sensitive on subelectron changes in external charge. We studied how coupling between single electron tunneling and mechanical oscillation in a suspended single-walled nanotube quantum dot affects the charge sensitivity and found that mechanically induced conductance changes of the nanotube can improve its sensitivity as an electrometer. The result is comparable to the state of the art radio frequency single electron transistors, but at audio frequencies, where high sensitivities are harder to reach. In second carbon nanotube experiment, we coupled a multiwalled nanotube with superconducting electrodes and proximity induced superconductivity directly to a microwave transmission line. The device was found to work as a sensitive wideband electrometer. The study on mechanical resonators concentrates on nonlinear properties of single-walled carbon nanotube resonators and on readout of doubly clamped aluminium beam resonators. We found that because of the strong coupling between mechanical motion and single electron tunneling in carbon nanotubes, third order conservative Duffing non-linearity can be compensated out, causing the conservative fifth order term to dominate high amplitude mechanical motion. In the study of metallic beam resonators coupled to LC-circuits, we found that the sensitivity of the readout can be improved via focused ion beam processing that facilitates devices with gate capacitances that are larger than in previous devices used for similar purpose. The final part of the thesis deals with two experiments in graphene. A graphene flake coupled to superconducting electrodes was operated as a cryogenic thermometer. The proximity induced supercurrent of the sample could also be used for probing inelastic electron-electron interaction in graphene. The interaction strength was found to be two orders of magnitude larger than expected for comparable two-dimensional metallic systems. In the second experiment, we studied self organization of cobalt phthalocyanine (CoPc) molecules on graphene. Results suggest that CoPc/graphene/hexagonal boron nitride systems are suitable for creating graphene with controlled doping and superimposed molecule-scale periodic potential.

Tämä väitöskirja koostuu matalissa lämpötiloissa hiilinanoputkilla, grefeenilla ja nano-mekaanisilla resonaattoreilla tehdyistä kokeista. Tarkastelemme myös molekyylien itsejärjestäytymistä grafeenin pinnalla. Väitöskirjan pääpaino on hiilinanoputkilla tehdyissä varauksen havainnointimittauksissa. Yksielektronitransistorit ja kvanttipisteet ovat herkimpiä tunnettuja varausmittareita. Niiden toiminta perustuu Coulombin saartoon, jonka seurauksena laitteen johtavuus on herkkä sen ympäristössä tapahtuville elektronin murto-osaa vastaaville muutoksille. Tutkimme kuinka ripustetuille yksiseinämäisille nanoputkille tyypillinen voimakas kytkeytyminen elektronien tunneloitumisen ja mekaanisen liikkeen välillä vaikuttaa niiden varausherkkyytteen. Tarkastelumme osoittaa, että mekaanisesta värähtelystä aiheutuvat muutokset ripustetun nanoputkikvanttipisteen johtavuudessa voivat parantaa varausherkkyyttä. Tulos vastaa parhaiden metallisten radiotaajuusyksielektronitransistorien herkkyyttä. Toisessa nanoputkikokeessa tutkimme kuinka suprajohtavilla kontakteilla varustettu moniseinämäinen hiilinanoputki toimii varausmittarina, kun se kytketään suoraanaaltojohtimeen. Näytämme, että suprajohtavan läheisilmiön vaikutuksesta, nanoputki toimii herkkänä laajakaistaisena varausmittarina. Kokeet mekaanisilla resonaattoreilla keskittyvät yksiseinämäisten nanoputkien epälineaarisiin ominaisuuksiin ja päistäripustettujen alumiininanolankojen värähtelyn mittaamiseen. Havaitsimme, että tunneloitumisen ja mekaanisen liikkeen välinen kytkentä mahdollistaa nanoputkien kuutiollisen konservatiivisen epälineaarisuuskäytöksen minimoin-nin, jonka seurauksena suuren amplitudin liike rajoittuu viidennen asteen konservatiivisen epälineaarisuuden vaikutuksesta. Kokeessa, jossa tarkastelimme alumiininanolankojen kytkeytimistä liikettä mittaavaan LC-piiriin, havaitsimme lukuherkkyyden paranevan, kun näytteet valmistetaan kohdistetun ionisuihkun avulla. Väitöskirjassa esitetään myös kaksi grafeenilla tehtyä koetta. Toisessa osoitimme, että suprajohtavan läheisilmiön ansiosta grafeenia voidaan käyttää lämpömittarina kryogeenisissa olosuhteissa. Tutkimme samalla laitteella epäelastista elektroni-elektroni vuorovaikutusta grafeenissa suprajohtavuutta käyttäen. Vuorovaikutuksen havaittiin olevan kaksi kertaluokkaa voimakkaampi, kuin vastaavalle kaksiulotteiselle systeemille oli odotettu.Lopuksi, tutkimme koboltti ftalosyaninimolekyylien itsejärjestäytymistä grafeenin pinnalla. Tulokset osoittavat, että boorinitridin pinnalla olevalle grafeenille järjestäytyneet molekyylit mahdollistavat grafeenin altistamisen kontrolloidulle periodiselle potentiaalille tai seostamisen epäpuhtauksilla.