Viestintä murroksessa: Kallion seurakunnan digitaalisen viestinnän kehitystarpeiden kartoitus ja työstäminen seurakuntalaisten blogin avulla

Abstract

Tässä pro gradu -työssä tutkitaan ja kehitetään helsinkiläisen Kallion seurakunnan digitaalista viestintää sen omissa kanavissa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminta ja rooli on murroksessa. Tämä puolestaan heijastuu paikallisiin seurakuntiin, kuten Kallioon, ja niitä ympäröivään yhteisöön, joiden täytyy kehittää uusia viestinnän tapoja ja käytäntöjä.

Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksen menetelmiä hyödyntäen. Taustateoriana, työn suunnittelussa sekä tulosten analyysissä hyödynnettiin yhteisöviestintään, yhteisöllisyyteen, median murrokseen ja digitalisaatioon sekä omaan mediaan (kuten blogeihin) liittyvää kirjallisuutta. Tutkimusprojektissa perehdyttiin aluksi seurakunnan viestintään sen omissa digitaalisissa kanavissa. Sen jälkeen viestintää pyrittiin kehittämään Kallion kulma -nimisen seurakuntalaisten blogin tuotantoprojektin avulla. Blogin tuotannon tavoitteena oli muun muassa tehdä näkyväksi viestinnän tekemiseen liittyviä käytäntöjä ja rakenteita. Osallistuvan havainnoinnin lisäksi projektin alussa ja lopussa tehtiin vapaamuotoisia teemahaastatteluja. Lisäksi materiaalina hyödynnettiin erilaista kirjallista aineistoa kuten tutkimuspäiväkirjaa, sähköposteja sekä Facebook- ja blogikeskusteluja sekä kommentteja.

Tutkimus osoittaa, että seurakunnan viestinnän toteuttaminen heijasti laajemmin toimintakulttuuria, jossa seurakunnan työntekijät ja seurakuntalaiset eivät aina toimineet yhdessä yhteisönä vaan erillisinä saarekkeina. Seurakuntalaiset nähtiin usein passiivisina toiminnan kohteina. Blogin muodossa toteutettu kehitysprojekti ei tutkimusajanjaksolla vaikuttanut seurakunnan viestinnän käytäntöihin kovinkaan paljon. Sen sijaan se voimaannutti seurakuntalaisia toimijoina, ja virtuaalinen aktiivisuus alkoi yllättäen näkyä käytännössä.

Tutkimuksen perusteella seurakuntalaisten osallistaminen viestintään sekä toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen on käyttökelpoinen ja tuloksellinen näkökulma toimintakulttuurin kehittämiseen. Tutkimus osoittaa, että Kalliossa aktiiviset seurakuntalaiset ovat halukkaita ja kiinnostuneita kantamaan vastuuta viestinnästä ja toiminnasta. Toisaalta tutkimus kertoo siitä, että seurakuntalaisten roolin vahvistaminen on myös osittain kiistanalainen päämäärä, ja että muutokset toimintakulttuurissa ovat hitaita. Tutkimus syventää ymmärrystä kalliolaisen noin 20 000 jäsenen yhteisön viestinnästä sekä tarjoaa ideoita yhteisöllisemmän tulevaisuuden kehitystyölle. Tulokset ovat kiinnostavia myös muiden suomalaisten seurakuntien ja samankaltaisten yhteisöjen näkökulmasta.

This master’s thesis is connected with a project aiming at researching and developing the organisational communications of Kallio parish, in particular its digital components. The Evangelical Lutheran Church in Finland is currently ongoing a profound transformation. This in turn affects local parishes such as Kallio and their surrounding community who are faced with a variety of challenges when developing their communication practices and tools.

The study was conducted using action research and related methods. As a theoretical basis for the work, concepts such as organisational communications, community, digitalisation and its impact on traditional media, as well as literature related to own media (such as blogs) were used to plan, conduct, and reflect on the work. The project includes an in-depth review of the parish’s digital communications channels followed by an intervention designed to develop communications by means of production of a community blog led by members of the parish. In addition to participant observation, two rounds of semi-structured interviews were conducted. This material was complemented with a research diary, conversations and e-mail correspondence with parish members as well as by following the interactions on the blog and on Facebook.

The analysis and interventions showed that the current implementation of the parish communications reflected a culture in which employees and parishioners did not always work together as a community but as separate entities. Parishioners were often seen as passive objects of various communications activities. The blog intervention did not have a particularly direct effect on the church communication practices during the investigation period. However, it did empower church members, and showed that virtual empowerment could be reflected in new practices.

This study concludes that inclusion of the church members in planning and execution of communications as well as other activities can be a productive approach in developing a new organisational culture. Furthermore, the study shows willingness and interest from the part of the active parish members to take responsibility over communications and activities. The study also reveals the underlying ambivalence embedded in the objective of empowering the church members. Achieving changes in communicational organisational culture appears to be slow. The study offers an in-depth understanding of the communications challenges facing a community of 20 000 members in the region of Kallio, and offers ideas for future fresh starting points. The results may be of interest to other parishes, church institutions, and other similar communities.