Yllätyskauppa - Taide pedagogisena tapahtumana

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee julkista taidetta pedagogisena tapahtumana. Tutkimuksen kohteena oli Yllätyskauppa-taidetapahtumani yhdessä taiteilija Alan Bulfinin kanssa. Yllätyskaupan tuotti Helsingin kaupungin Helsinki Creates Work -hanke ja se oli esillä Hakaniemen metroaseman tyhjässä liikehuoneistossa osana HKL:n Taidelinja-projektia helmikuussa 2015. Tapahtuman avulla toteutin kuusivuotiaan Einon idean kaupasta, jossa on vain yllätyksiä saatavilla.

Tutkimusongelmana oli selvittää, miten julkisen taiteen voi nähdä pedagogisena tapahtumana. Tutkimusaineistonani oli taidetapahtuma ja sen prosessi, johon suunnittelumateriaali, valokuvadokumentaatio sekä medioissa julkaistut kirjoitukset kuuluivat. Analyysimenetelminä käytettiin filosofi Alain Badioun tapahtumateorian alla olevaa uskollisuuskäsitettä. Lisäksi tutkin muun muassa Paolo Freiren dialogi-käsitettä ja Antero Salmisen varhaiskasvatusmetodeja. Aineistoni tulkintakehikkona toimivat taiteellinen tutkimus ja julkinen taidetapahtuma.

Tutkimukseni keskeisin tulos on, että julkisen taiteen voi nähdä pedagogisena tapahtumana, kun sen yhteisöllinen uskollisuus taiteelle ja idealle on fasilitoimalla saatu onnistumaan. Yllätyskauppa eli kävijäuskollisuudesta. Materiaalinen dialogi syntyi yllätysten vaihtamisen kautta. Tämän ilmiön avulla osallistujat pystyivät reflektoimaan kriittisesti omia ennakko-odotuksiaan toisen tuntemattoman näkemyksiin. Pinttyneet sukupuolikäsitykset, yllätyksen merkitys ja soveliaisuus eri-ikäisille, että yllätyksen rahallinen ja ajatuksellinen arvo sekä ihmisten moraalikäsitykset ja arvostus toisia kohtaan nousivat kasvatuksellisiksi asioiksi tutkimuksessani.

Yhteisestä tilasta tuli omistautumisen oppimistapahtuma koostuen siitä, mitä vaadimme itseltämme ja miten hyväksymme toiseutemme. Syntyi vastavuoroisuutta, joka oli nähtävissä inhimillisenä dialogina. Media reagoi Yllätyskauppaan, mikä haastoi meitä ottamaan vastuun hallitsemattomista tapahtumista. Yllätyskauppa korosti olemassaolollaan sitä, miten unelmista alkaa vastuu.

Yllätyskauppa osoitti, miten leikkimällä kauppaa lapsen tavoin loimme tavan kokea, katsoa, tulkita sekä tutkia sosiaalisia rakenteitamme. Tutkimus todistaa taidetapahtumien julkisen sekä yhteisöllisen pedagogian merkityksen tilassa, jonne kaikilla on vapaus tulla ja ottaa vastuuta yhteisöllisistä unelmistamme. Jatkossa on luontevaa selvittää jonkin uuden ajatuksen pedagogista toimivuutta julkisessa tilassa taidetapahtumana, jota sillä hetkellä tarvitaan toinen toisiamme varten.

This study analyzes public art as a pedagogical event. The basis of the study was The Shop of Surprises – art event together with artist Alan Bulfin. The Shop of Surprises was shown at the empty retail unit in the Hakaniemi metro station in Helsinki, as part of Taidelinja -project organized by Helsinki Traffic System(HKL) at the end of February 2015. The art event was produced by Helsinki Creates Work- project run by The City of Helsinki. The art event realized a 6 years old boy’s idea of a shop, where surprises are available to exchange.

The purpose of the study was to examine, how public art can be seen as a pedagogical event. The data consisted of the art event and its working process, which includes the planning material, the photograph documentation and writings in the media. The study was artistic research, which methodological approach was Alain Badiou’s fidelity concept that is part of his event theory. I also researched Paolo Freire’s dialogue and early childhood art education of Antero Salminen.

The analysis of the data shows that public art can be seen as a pedagogical event through facilitating its communal fidelity. Material dialogue appear by using the process of exchanging surprises. This phenomena created a learning process, where participators could reflect critically their pre-assumptions with strangers’ views.Ingrained gender roles, meaning and propriety of a surprise to different ages, the question of either the monetary or thoughtful value of the surprise and also people’s different kind of moral thinking and valuation towards others arise to be the pedagogical issues in the study.

The common space of The Shop of Surprises became a learning event of dedication consisting of what we expect of ourselves and how we accept our differentness. This created reciprocity that was seen as a humane dialogue. The Shop of Surprises received a lot of reaction from the media, which challenged us to take a responsibility for these uncontrolled events. The Shop of Surprises as a pedagogical art event highlighted, how in dreams begins responsibility.

The study proves that while playing shop in children’sway, we created a way of experience, seeing, interpreting and researching the social structures around as. The study proves the significance of public art events’ pedagogical impact to the space, where everybody had a freedom to come and take responsibility for our communal dreams. In the future, the study will be expanded to look into new ideas and how they will function as an art event, creating public pedagogy that is needed in that moment of time.