Maintenance: Four essays on futurity and education

Abstract

The question regarding future essentially relates to education, as one of the main functions of education is to support and direct the development of an individual according to the expectations of the future. In the liberal discourse of education future is perceived as open. Yet, what is said about the future portray the horizon towards which an agent should orientate. Those articulations are part of a bigger picture, that is, futurity. This study theorizes futurity leaning on Henri Bergson’s notions on time and space.

The current thesis consists of four essays, each of which frames the thematic of education, individual and futurity from different aspects. The first essay perceives futurity in the liberal discourse of education. Futurity in the liberal discourse of education is paradoxical: simultaneously open and determining. The second part continues this thought from the viewpoints of risk and the element of the unknown. Further, this part discusses the problem of definement through Dennis Atkinson’s pedagogical thinking. In the third essay, an individual positions as subject to the forward drift. Elizabeth Grosz argues that time itself does not loop. Instead, time materializes in the repetitive actions and formations of living entities. This essay investigates the question of development refer-ring to Manifesto for Maintenance Art by Mierle Laderman Ukeles. The final part examines the space between the predetermined and flux. Finally, future seems to be having no demands, and from the perspective of education it is crucial to view future as to be emerging through the past and present.

These essays aspire to understand the outline of futurity through different texts and art works. This study does not wish to demarcate the discussion solely inside the context of art education. Instead, the focus of the examination is philosophical and theoretic. Therefore the objective of the investigation is not to develop solutions or tools for the practice of education. Rather, the present thesis serves as a critical opening for the discussion of the future and education in the time that emphasizes development and newness.

Kysymys tulevaisuudesta liittyy olennaisesti kasvatukseen, jonka keskeisimpiä tehtäviä on yksilön kehityksen tukeminen ja suuntaaminen suhteessa oletuksiin tulevaisuudessa tarvittavista taidoista ja tiedoista. Kasvatuksen liberaalissa diskurssissa tulevaisuus käsitetään avoimena, mutta samalla artikulaatiot tulevaisuuteen suuntaavista toimista hahmottavat horisonttia, jota kohti yksilön tulee kasvaa. Käsitykset tulevaisuudesta ovat osa suurempaa kokonaisuutta, jota tässä tutkielmassa kutsutaan tulevaisuudellisuudeksi. Opinnäyte tarkastelee tulevaisuudellisuutta teoreettisesti tilan ja ajan näkökulmista Henri Bergsonin ajatuksiin pohjaten.

Tutkielma koostuu neljästä esseestä, joista jokainen kehystää kasvatuksen, yksilön ja tulevaisuu-dellisuuden tematiikkaa eri tavoin. Ensimmäinen essee hahmottaa kasvatuksen liberaalia diskurssia ja siinä ilmenevää paradoksaalista tulevaisuudellisuutta, joka on samanaikaisesti avoin ja määrittävä. Toinen osa jatkaa pohdintaa riskin ja tuntemattoman näkökulmasta. Keskeiseksi nousee määrittymisen ongelma, jota essee avaa Dennis Atkinsonin pedagogisen ajattelun kautta. Kolmannessa esseessä yksilö asettuu aikaan, joka välttämättä on eteenpäin kulkevaa. Elizabeth Grosz huomauttaa, ettei aika itsessään toistu. Sen sijaan aika materialisoituu yksilöiden toimissa, jotka luonteeltaan ovat toistuvia. Essee kysyy, mitä näin ollen on kehitys ja pyrkii avaamaan kysymystä taiteilija Mierle Laderman Ukelesin manifestin kautta. Neljäs osa tarkastelee, mitä jää ennaltamäärätyn ja toisaalta jatkuvan muutoksen tilan väliin. Lopulta tulevaisuus ei näytä vaativan mi-tään ja olennaista kasvatuksen näkökulmasta onkin ymmärtää tulevaisuus nykyisyyden ja menneisyyden kautta tapahtuvana.

Esseet pyrkivät yhdessä hahmottamaan tulevaisuudellisuutta tekstien ja taideteosten kautta. Tutkielma ei rajaa keskustelua ainoastaan taidekasvatuksen kontekstiin, vaan käsittelee tutkimuskysymyksiä kasvatusfilosofisesta ja teoreettisesta näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoitus ei siten ole kehittää välineitä tai ratkaisuja opetuksen käytäntöön vaan toimia kriittisenä keskustelun avauksena kasvatuksen suhteesta tulevaisuudellisuuteen ajassa, jossa kehityksen näkökulma on korostunut ja tulevaisuus sitoutuu uutuuteen.