Water-using corporations as agents of water security, management and governance - Exploring cases from stewardship initiatives in South Africa to global networks of power

Abstract

This dissertation explores the largest water-using corporations as agents of water security, management and governance. An analytical framework is constructed to investigate different forms of corporate power and strategies, their drivers and legitimacy to engage on water. The framework is applied to, and tested with, three case studies: 1) corporations dominating the water-intensive global agro-food value chains and networks, 2) corporations engaging in the development of corporate water stewardship principles and practices, and 3) corporations engaging in corporate water stewardship initiatives and projects in South Africa.

The corporations studied are found to have remarkable power to change water management and governance processes with implications for water security from global to local level. The corporations dominating the agro-food value chains and networks are identified to be part of a global 'virtual water hegemony', and corporations engaging in the development of the corporate water stewardship principles and practices to be contributing to an emerging transnational water governance regime. Predominantly driven by water scarcity, stakeholder pressure and public sector failure to act as the custodian of water resources, the corporations are shown to have become increasingly active and proactive in their water engagement strategies and tactics. Legitimacy of their engagement is found to be questionable, however. The corporations studied are yet to embrace water in their strategic cores. Equal participation, accountability and transparency are found to be in need of improvement in all the engagement processes in focus. Outcomes of the processes are shown to include much needed drive and resources for multistakeholder collaboration on water, but previous concerns of fragmentation, re-inventing wheels and private capture of public institutional processes and resources are also confirmed.

The findings of the dissertation show how water-using corporate engagement has become increasingly central to processes of water management and governance. If water security for all is to be reached instead of risk management for a few, however, corporate engagement demands further scrutiny and guidance. The analytical framework developed is proposed as one tool for this purpose. Policy efforts globally are recommended to be targeted towards ensuring equal participation, accountability and transparency in corporate water stewardship initiatives and broader processes of water management and governance where corporations engage.

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan vettä käyttäviä yrityksiä vesiturvallisuuden ja vesivarojen hallinnan vaikuttajina. Väitöskirjassa rakennetaan analyyttinen viitekehys, jonka kautta tutkitaan yritysten vallan muotoja ja strategioita, toiminnan ajureita, ja toiminnan legitimiteettiä. Viitekehystä testataan ja sovelletaan kolmeen tapaustutkimukseen: 1) vesiintensiivisiä globaaleja ruoka- ja maatalousarvoketjuja – ja verkostoja hallitsevat yritykset, 2) vesivastuullisuuden periaatteiden ja käytänteiden kehittämiseen osallistuvat yritykset, ja 3) vesivastuullisuusaloitteissa ja hankkeissa Etelä-Afrikassa toimivat yritykset.

Väitöskirjan tulokset osoittavat tutkituilla yrityksillä olevan huomattavasti vaikutusvaltaa vesivarojen hallinnan prosesseihin ja vesiturvallisuuteen globaalilta paikalliselle tasolle. Vesiintensiivisiä ruoka- ja maatalousarvoketjuja- ja verkostoja hallitsevien yritysten tunnistetaan olevan osa globaalia 'virtuualiveden hegemoniaa', ja vesivastuullisuuden periaatteita ja käytänteitä kehittävien yritysten kontribuoineen ylikansallisen vesivarojen hallinnan regiimin syntyyn. Veden niukkuuden, sidosryhmien paineen ja julkisen sektorin paikoittaisen epäonnistumisen vesivarojen hoitajana osoitetaan erityisesti vaikuttaneen yritysten aktiivisempaan ja proaktiivisempaan toimintaan vesivarojen hallinnassa. Yritysten toimijuuden legitimiteetistä löydetään kuitenkin puutteita. Yksikään tutkituista yrityksistä ei ole vielä sisäistänyt veden kokonaisvaltaisesti kestävää käyttöä osaksi liiketoimintansa strategista ydintä. Myös sidosryhmien tasapuolisessa osallistumisessa eri hallinnan prosesseihin ja prosessien vastuullisuudessa ja läpinäkyvyydessä havaitaan puutteita. Yritysten proaktiivisen toiminnan osoitetaan johtaneen osallistavan vesivarojen hallinnan aktivoitumiseen ja parempaan resurssointiin, mutta tulokset vahvistavat myös aiemmat huolet hallinnan pirstaloitumisesta ja prosessien ja resurssien yksityisen kaappauksen uhasta.

Väitöskirjan tulokset osoittavat vettä käyttävien yritysten roolin tulleen keskeiseksi vesivarojen hallinnassa. Yleisen vesiturvallisuuden takaamiseksi yksityisen riskienhallinnan sijaan yritysten toimintaa täytyy kuitenkin tarkastella kriittisesti ja ohjata, mihin väitöskirjassa kehitetyn analyyttisen viitekehyksen ehdotetaan tarjoavan välineen. Vesipolitikan globaaliksi tavoitteeksi suositellaan sidosryhmien tasapuolisen osallistumisen, vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden takaamista niin yritysten vesivastuullisuushankkeissa kuin laajemmassa vesivarojen hallinnassa, mihin yritykset vaikuttavat.