Persistence in European Mutual Fund Performance

 |  Login

Show simple item record

dc.contributor Aalto-yliopisto fi
dc.contributor Aalto University en
dc.contributor.advisor Kaila, Ruth
dc.contributor.author Hartikka, Ville
dc.date.accessioned 2016-05-12T10:40:32Z
dc.date.available 2016-05-12T10:40:32Z
dc.date.issued 2016-05-11
dc.identifier.uri https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/20335
dc.description.abstract Based on a sample comprising monthly price returns of 1924 European mutual funds with the common MSCI Europe or MSCI Europe Small Cap index as their performance benchmark, we explore whether European equity mutual fund performance persists over one-year holding horizons between January 2004 and December 2013. This study contributes to prior research in two ways. First, we focus on persistence in European equity mutual fund performance, while the majority of prior research is based on US mutual funds. Studying European equity mutual funds provides a novel and significant contribution to prior US-dominated literature as the European equity mutual fund universe is distributed over a large number of nations with individual macroeconomic environments and lower level of integration between the markets compared to their US counterpart. Second, the data used in this study provides a unique opportunity to evaluate mutual fund performance and persistence over periods of high market turmoil caused by the financial crisis in 2008 and 2009. We rank mutual funds annually into deciles by their past unadjusted price returns and risk-adjusted returns relative to the CAPM and Carhart's (1997) four-factor model. By repeating the process over the ten-year period, we are able to form time series of monthly returns for ten decile-portfolios. Finally, the performance of the decile-portfolios is evaluated relative to the CAPM and Carhart's (1997) four-factor model. We conclude that buying past winners does not add value to investors, as we are unable to capture evidence of the decile-portfolios generating persistent positive risk-adjusted returns. Thus, we conclude that past superior performance does not persist in the short-term future. Instead, we find evidence of the icy hands phenomenon introduced by Hendricks, Patel and Zeckhauser (1993). The decile-portfolios are found to earn annual risk-adjusted returns of -6,4% to -5,6% based on ranking by past unadjusted returns, and of -9,3% to -2,9% per year based on ranking by past risk- adjusted performance. However, we find statistical evidence that a strategy of buying previous year’s top-decile and selling the bottom-decile of funds generates 7,0% and 4,8% per year on risk- adjusted basis when the mutual funds are ranked based on their past CAPM and Carhart's (1997) four-factor model alphas, respectively. Based on prior literature, we have a reason to suspect that persistent differences in expense ratios account for a majority of the observed relative persistence as higher expenses are often associated with inferior performance, but we are unable to reject the effect of manager talent. We conclude that past performance contains useful information when selecting mutual funds. However, a strategy of buying last year’s top-decile and selling last year’s bottom-decile may lack economic significance, because only a limited access to short positions in mutual funds are available to investors. Therefore, we recommend simple buy-and-hold strategies. en
dc.description.abstract Tässä tutkimuksessa analysoidaan eurooppalaisten osakerahastojen tuoton pysyvyyttä yhden vuoden horisontilla. Tutkimus perustuu 1924 eurooppalaisen MSCI Europe tai MSCI Europe Small Cap –indeksiä vasten arvioitavan osakerahaston kuukausittaisiin hintatuottoihin tammikuun 2004 ja joulukuun 2013 välillä. Tutkimus kartuttaa aiempaa tutkimustietoa ainakin kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin eurooppalaisia rahastoja käsittelevä tutkimus poikkeaa aiemmasta kirjallisuudesta, joka tutkii lähes poikkeuksetta yhdysvaltalaisia rahastoja. Ero eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten rahastomarkkinoiden välillä on merkittävä, sillä eurooppalaisessa rahastovalikoimassa yhdistyvät useat maat ja erilaiset kansantaloudet. Toiseksi tutkimus tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden arvioida rahastojen tuottoa ja tuoton pysyvyyttä poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa, jotka ovat syntyneet vuosien 2008 ja 2009 finanssikriisin seurauksena. Luokittelemme rahastot vuosittain kymmeneen ryhmään niiden edellisvuoden korjaamattoman hintatuoton sekä CAPM-mallin ja Carhartin (1970) nelifaktorimallin antaman riskikorjatun tuoton perusteella. Luomme ryhmistä muodostetuille portfolioille aikasarjat kuukausittaisista hintatuotoista toistamalla prosessia vuosittain koko kymmenvuotisen tutkimusperiodin yli. Lopulta analysoimme portfolioiden tuottoa CAPM-mallin ja Carhartin (1970) nelifaktorimallin suhteen. Tulosten valossa ei voida osoittaa, että sijoittaminen edellisvuoden parhaisiin rahastoihin toisi sijoittajille lisäarvoa. Positiivisen riskikorjatun tuoton sijaan havaitsemme, että kaikki portfoliot luovat tilastollisesti merkitsevää ja luonteeltaan pysyvää negatiivista riskikorjattua tuottoa, jonka suuruus on vuosittain noin -6,4% ja -5,6% välillä, kun rahastot on järjestetty ryhmiin aiemman korjaamattoman tuoton perusteella. Lisäksi havaitsemme, että aiemman riskikorjatun tuoton perusteella muodostettujen ryhmien vuosittainen riskikorjattu tuotto jää negatiiviseksi, ja on suuruudeltaan noin -9,3% ja -2,9% välillä. Havaitsemamme pysyvä alituotto vahvistaa Hendricksin, Patelin ja Zeckhauserin (1993) raportoiman icy hands –ilmiön. Näin ollen päädymme johtopäätökseen, että aiempi poikkeuksellisen hyvä tuotto ei takaa poikkeuksellisen hyvää tuottoa lyhyellä aikavälillä tulevaisuudessa. Havaitsemme kuitenkin, että edellisvuoden parhaita rahastoja sisältävän ryhmän ja edellisvuoden huonoimpia rahastoja sisältävän ryhmän tuottojen välillä esiintyy tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia. Ostamalla edellisvuoden parhaita rahastoja sisältävää portfoliota ja myymällä huonoimpia rahastoja sisältävää portfoliota on mahdollista saavuttaa vuosittain 7,0% suuruinen riskikorjattu tuotto CAPM-mallin suhteen ja 4,8% Carhartin (1970) nelifaktorimallin suhteen. Aiemman tutkimuksen perusteella epäilemme, että pysyvät erot rahastojen suhteellisissa kustannusrakenteissa selittävät havaitut eroavaisuudet suurelta osin, sillä korkeat kustannukset yhdistetään kirjallisuudessa usein huonompaan tuottoon, mutta käytettävissä olevan data perusteella ei voida arvioida taitavien salkunhoitajien vaikutusta erojen syntyyn. Päädymme johtopäätökseen, että historiallisesta tuotosta on hyötyä rahastojen valinnassa. Huomautamme kuitenkin, että edellisvuoden parhaiden rahastojen ostamiseen ja huonoimpien rahastojen myymiseen perustuva strategia voi olla taloudelliselta merkitykseltään heikko ja vaikeasti toteutettavissa, koska sijoittajien mahdollisuudet myydä lyhyeksi rahasto-osuuksia ovat hyvin rajoitetut. Näin ollen suosittelemme yksinkertaista osta ja pidä –strategiaa. fi
dc.format.extent 92+3
dc.language.iso en en
dc.title Persistence in European Mutual Fund Performance en
dc.title Eurooppalaisten sijoitusrahastojen tuottojen jatkuvuus fi
dc.type G2 Pro gradu, diplomityö fi
dc.contributor.school Perustieteiden korkeakoulu fi
dc.subject.keyword persistence en
dc.subject.keyword risk-adjusted return en
dc.subject.keyword CAPM en
dc.subject.keyword four-factor model en
dc.subject.keyword mutual fund en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:aalto-201605122009
dc.programme.major Strateginen johtaminen fi
dc.programme.mcode IL3006 fi
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Diplomityö fi
dc.contributor.supervisor Wallenius, Hannele
dc.programme Tuotantotalouden koulutusohjelma fi


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search archive


Advanced Search

article-iconSubmit a publication

Browse

My Account