University campus management dynamics in spatial transformation : systemic facilitation of interdisciplinary learning communities

Abstract

University campuses can be seen as socio-technical systems that evolve due to increasing global competition, changing funding structures and technological development. These evolutions can be explored through the lenses of spatial transformation theory in three dimensions: the tightening competition shifts function from local towards global; the changing funding structures shift meaning from individual towards communal; and digitalization alters form from spaces of places towards spaces of flows. Hence, universities are increasingly operated like highly-branded businesses. This dissertation explores university campus management in a changing action environment. Campus development processes are investigated through the theory of sociotechnical systems in change and through the empirical lenses of university campus management. The aim is to identify and develop models to support campus management. The focal research questions are: 1) How does the spatial transformation paradigm affect campus management practices? 2) How has campus management responded to spatial transformation from a business model perspective? 3) How have campus management processes been affected by spatial transformation? 4) What implications do spatial transformation challenges have for campus management processes under two different sets of circumstances? This research is qualitative and bases on case studies. The empirical data has been collected by means of interviews and workshops and derives from eight Finnish and five Australian case studies. The data were analyzed with a qualitative data analysis software Atlas.ti. The results show that the spatial transformation effects to campus management practices can be divided to spatial and management process issues. A major spatial finding is that campus environments are increasingly designed based on the demands of the user communities. A major management process finding is that inclusion-oriented bottom-up facilitation challenges the control-oriented top-down management as a valid management approach. These challenges take concrete forms in future foresight for the campus management, in tightening spatial resource scarcity for the middle-management and in designing for flexibility for the operational level management. As the main contribution to knowledge, this dissertation produced a model that visualizes the challenges that campus managers are facing and helps campus management organizations to prioritize and discuss the emerging issues. Potential future research streams include demand explorations, model testing, and service concept development.

Yliopistokampukset voidaan nähdä sosioteknisinä systeemeinä, jotka muuttuvat kansainvälisen kilpailun kovetessa, rahoitusrakenteiden muuttuessa ja teknologisen kehityksen myötä. Kampusten muutoksia voidaan tarkastella tilallisen muutoksen teorian näkökulmasta kolmessa ulottuvuudessa: toiminta muuttuu lokaalista globaaliksi; tarkoitus muuttuu yksilökeskeisestä yhteisökeskeiseksi; ja muoto muuttuu paikkasidonnaisesta virtaussidonnaiseksi. Yliopistoja johdetaan muutospaineista johtuen enenevissä määrin brändättyjen liikelaitosten periaattein. Tutkimus käsittelee yliopistokampusjohtamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Muutosprosesseja tarkastellaan sosioteknisen systeemin muutoksen teorian ja kampusjohtamisorganisaation empirian kautta. Tavoitteena on tunnistaa ja kehittää malleja kampusjohtamisen tueksi. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten tilallisen muutoksen paradigma vaikuttaa kampusjohtamisen käytänteisiin?; 2) Miten kampusjohtaminen on reagoinut tilalliseen muutokseen liiketoimintamallien näkökulmasta?; 3) Miten tilallinen muutos on vaikuttanut kampusjohtamisen prosesseihin?; 4) Miten tilallisen muutoksen haasteet vaikuttavat kampusjohtamisen prosesseihin kahdessa yliopistosysteemissä? Tutkimus on kvalitatiivinen ja pohjautuu tapaustutkimuksiin. Empiirinen aineisto on kerätty haastatteluin ja työpajoin, ja se pohjautuu kahdeksaan suomalaiseen ja viiteen australialaiseen tapaustutkimukseen. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisen aineiston analysointisovelluksella Atlas.ti. Tulosten mukaan muutosten kampusjohtamisen käytänteille aiheuttamat haasteet voidaan jakaa tilallisiin ja johtamisprosessin haasteisiin. Keskeisin tilallinen havainto on, että ympäristöjä suunnitellaan entistä räätälöidymmin yhteisöjen tarpeiden lähtökohdista. Keskeisin johtamisprosessien havainto on, että osallistava alhaalta ylöspäin fasilitointi haastaa standardeihin perustuvan ylhäältä alaspäin kontrolloiden johtamisen. Muuttuneen toimintaympäristön keskeiset haasteet kampusjohdolle ovat: Kampusjohdon tulevaisuus-visiointi, keskijohdon niukkenevat tilaresurssit, ja ruohonjuuritason toiminnallisen muunneltavuuden huomioiminen tilojen ja palvelujen toteutuksessa. Päätöksenteon tueksi tuotettu kampusjohtamisen dynamiikan malli jäsentää, visualisoi ja auttaa kampusjohtamisorganisaatiota priorisoimaan sekä keskustelemaan ratkottavista haasteista. Jatkotutkimuksen aiheet liittyvät kysynnän tutkimukseen, luotujen mallien testaamiseen sekä kampusjohtamisen palvelukonseptien kehittämiseen.