Erottamattomuuden harjoitus - Kanssaolo ekologisen ajattelun perustana

Abstract

Opinnäytetyöni on taiteellinen tutkielma ekologisen ajattelun harjoittamisesta ja syventämisestä kehollissuhteisen harjoittamisen kautta. Tutkielmassani ekologiaa lähestytään kanssaolon tematiikan näkökulmasta. Kanssaolo merkitsee olemisen perustavanlaatuista luonnetta: asioiden, olentojen ja ilmiöiden yhteenkietoutunutta kudelmaa, jossa yksikään olento ei lopulta ole suljettu tai rajattu entiteetti vaan aina-enemmän-kuin-yksi. Tutkielmani lähtöhypoteesi on, että maailman yhteenkietoutuneen kudelman hahmottaminen on edellytys ekologisen ajattelun syvenemiselle. Tutkielmassani tarkastelen kuinka tästä olemisen kutoutuneisuudesta tietoiseksi tuleminen voi kehollistua harjoittavassa kehossa, ja täten vaikuttaa harjoittajan käsitykseen inhimillisestä subjektiviteetista, kehollisuudesta, toiseudesta ja kanssaolosta maailmassa.

Tutkielmani ankkuroituu esitystaiteelliseen yhteistyöprojektiin nimeltä The BodyBuilding Project, jossa kehollissuhteisia harjoitteita kehitetään, tehdään, analysoidaan sekä jaetaan yleisölle. Tutkielmassani tarkastelen erityisesti harjoittamisen potentiaalia vaikuttaa harjoittavaan kehoon pitkäkestoisesti, eikä pelkästään harjoittamisen hetkellä. Tutkielmani keskiössä on siis harjoittamisen mahdollistamat laaja-alaiset olemisentavan muutokset, joita ekologisen ajattelun syveneminen uskoakseni edellyttää. Tarkastelen harjoittamisen potentiaalia rajaten tutkielmani kolmeen kantaharjoitteeseen nimeltä Leikki, Inhimillinen-ei-inhimillinen ja Materian kanssaolo. Näitä harjoitteita teen sekä itsenäisesti että muutamien kanssaharjoittajieni kanssa. Näiden harjoitteiden aiheuttaminen kokemusten valossa analysoin ekologisen ajattelun syvenemisen mahdollisuutta. Kehollissuhteinen harjoittaminen on siis taiteellisen tutkielmani metodi, kohde sekä menetelmä.

Tutkielmani lähtökohtana on maailmaa koskettava ekologinen kriisi ja siihen vastaamisen ajankohtaisuus ja kiireellisyys. Tutkielmani on siis voimakkaasti aikaansa sidottu, mutta tulevaisuuteen suuntaava. Se on puheenvuoro kaikenlaisten olentojen olemassaolon tunnustamisen puolesta, ihmisen eli myös taidekasvattajan ekologisesta vastuun kannosta ja kanssaolon kudelmasta, johon kuulumme tällä maapallolla kaikkien muiden inhimillisten ja ei-inhimillisten olentojen kanssa.

My master’s thesis is an artistic research on practicing and deepening our ecological thinking through embodied and relational practices. Ecology is approached from a perspective of being-with. Being with is referring to a fundamental quality of being: all beings and things are related to other beings and things in a mesh of existence where no being is a closed entity in itself, but always-more-than one. The prime hypothesis in my research is that in order to deepen our ecological thinking we need to understand the mesh of the world better. In my thesis I research how becoming aware of the mesh can embody and be experienced in a practicing body, and thus affect on the practitioners conceptions on human subjectivity, body, otherness and being-with.

The artistic context and platform for my research is an artistic collaborative project called The BodyBuilding Project, in which different kinds of embodied and relational practices are developed, tried out, analysed and shared to audience. In my thesis I am especially examining the potential of the practice to have a long term effects on the practicing body, not only the passing affects of the moment of practice. In the center of my research are the pervasive changes and affects that embodied and relational practice can have on our ways of being. These changes, in my opinion, are crucial for deepening the ecological thought. I examine the potential of the practice through three exercises called Play, Human-non-human and Being-with matter. I practice these exercises both individually and with others. Therefore embodied and relational practicing is both the method and the subject of my research.

The starting point for my thesis is the ecological crisis that the world is facing as well as the urgency for us to respond to it. Thus my research is strongly related to present, but still heading to the future. It is a statement for acknowledging all kinds of beings and things, for the ecological responsibility of the human, and thus also the responsibility of an art educator and also for the mesh of being in which we belong on this Earth with all other beings, human and nonhuman.