Sassi Arjanko’s masters thesis explores to understand diverse phenomena of unstructured leisure time physical activity of adolescents in urban space. Finnish adolescents do not meet the national guidelines for leisure time physical activity. The culture of sedentary behaviour is a challenge for society, national health and wellbeing. There is a natural need for play, frolic and movement within us. How can we offer urban settings that stimulating enough to enable to healthy and physically active youth, as well as prompt and ensure active lifestyles in adulthood?
This lightly illustrated multidisciplinary literature review aims to uplift young people’s spontaneous leisure-time physical activity through design research. Furthermore, the work aims to draw more attention to physically activating elements of daily living environment.
The introductory chapter presents out the background information, methods and motivation for the thesis. The work is based on the insights gained through several different data capturing methods with empathetic and evidence-based approaches. The second chapter investigates why youth are unable to meet the recommendations for sufficient physical activity in their daily leisure spaces. The third chapter proposes alternatives for how environmental variables and interventions can nudge and motivate young person to be physically active during their leisure time without a sense of compulsion.
Sedentary behaviour, increasing screen time, increasing indoor life and inequality in the built environment are tied together with diminished outdoor life, decreased spontaneous physical activity of youth, increasing anxiety disorders and nonexistent or passive body culture in urban space. Everyday places, where young people spend the most of their leisure time, are mainly designed for sitting. Studies show that prolonged sedentary behaviour abates the invigorating health effects of physical activity. Consequently there’s a need for attitudinal change as well as design interventions that facilitate people to take breaks from physically inactive sedentary behaviour, preferably for couple of minutes at least twice in an hour. Physically activating playspots should be present in places which already provide added value and enjoyed by youngsters.
The main conclusion drawn is that low-threshold accessibility and attractively experiential context are two key elements to focus on design and policy-making when promoting spontaneous leisure time physical activity for youth. If our environment itself would be more visually communicative in positive and nudging ways, then physically active whimsy and play could become more visible, acceptable and attractive to all ages, which could in turn spread urban literacy and trust in fellow citizens on the street. Through this work I wish to contribute to changing the ways of thinking and perceiving the daily physical activity among the urban citizens.
Sassi Arjangon diplomityö tutkii nuorten vapaa-ajan omatoimisen liikunnan moninaisia ilmiöitä kaupunkitilassa. Istumisen kulttuuri on haaste niin yhteiskunnalle, kansanterveydelle kuin hyvinvoinnille. Suomalaiset nuoret liikkuvat liian vähän verrattuna kansallisiin liikuntasuosituksiin. Meihin on sisäänrakennettu tarve leikkiä, telmiä ja liikkua. Kuinka voimme tarjota tarpeeksi innostavan kaupunkimaisen ympäristön taataksemme terveellisen ja liikunnallisen nuoruuden, joka edistää liikunnallisia elämäntapoja aikuisiällä.
Tämä kevyesti kuvitettu monialainen kirjallisuuskatsaus pyrkii parantamaan nuorten vapaa-ajan omaehtoiseen liikuntaan liittyvää suunnittelua ja tutkimusta. Lisäksi työn tavoitteena on suunnata lisää huomiota arjen ympäristön aktivoiviin elementteihin.
Johdantoluku esittelee diplomityön taustaa, työskentelymenetelmiä ja motivaatiota. Työ pohjautuu tutkimustietoon perustuvien ja empaattisten lähestymistapojen, sekä erilaisten tiedonhakumenetelmien avulla tehtyihin löydöksiin. Toisessa luvussa tutkitaan, miksi nuorten omaehtoisen liikunnan suositukset eivät täyty arkisissa vapaa-ajan ympäristöissä. Kolmannessa luvussa tarkastellaan, kuinka ympäristön muutokset voivat kannustaa ja motivoida nuoria liikkumaan vapaa-ajalla ilman pakon tuntua.
Istuminen, lisääntynyt ruutuaika, sisätiloissa vietetty aika ja eriarvoistava rakennettu ympäristö ovat yhteydessä vähentyneeseen ulkoilmaelämään, vähentyneeseen omatoimiseen liikuntaan, lisääntyneisiin ahdistuneisuushäiriöihin ja passiiviseen kaupunkitilaan. Paikat, joissa nuoret viettävät päivittäin suurimman osan vapaa-ajastaan, on suunniteltu pääasiassa istumiseen. Tutkimukset osoittavat, että pitkittynyt istuminen heikentää liikunnan elvyttäviä terveysvaikutuksia. Näin ollen tarvitaan niin asenneilmapiirin muutosta kuin viehättäviä suunnitteluratkaisuja, jotka yllyttävät keskeyttämään fyysisesti passiivisen istumisen mieluiten vähintään kahdesti tunnissa pariksi minuutiksi. Liikkumaan kannustavien elementtien tulee olla läsnä paikoissa, jotka jo tarjoavat lisäarvoa ja saavat nuoret viihtymään.
Löydökset osoittavat, että suunnittelussa ja päätöksenteossa tulisi korostaa matalan kynnyksen saavutettavuutta ja viehättävän elämyksellistä miljöötä, kun halutaan edistää nuorten spontaania vapaa-ajan liikuntaa. Jos ympäristössämme olisi enemmän liikuntaan kannustavia visuaalisia signaaleja ja temmellyspaikkoja, spontaani liikunta ja leikki muuttuisivat näkyvämmiksi, hyväksyttävämmiksi ja houkuttelevammiksi kaikenikäisille, mikä lisäisi yleistä ymmärrystä ja luottamusta kanssaihmisiin kaupunkitilassa. Tällä työllä toivon edistäväni kaupunkilaisten päivittäiseen liikuntaan liittyvien ajattelutapojen muutosta.
Submit a publication
Browse
Statistics