Opettava klovni – Autoetnografinen tutkimus improvisaation ja klovnerian menetelmien yhteydestä hyvään opettajuuteen

Abstract

Opinnäytteeni käsittelee improvisaation ja klovnerian menetelmien yhteyttä hyvään opettajuuteen. Improvisaation avulla olen oppinut rakentavan vuorovaikutuksen periaatteita, spontaaniuden ja virheen yhteydestä luovuuteen, sekä epävarmuuden ja epäonnistumisen sietokykyä. Klovnerian parissa olen soveltanut improvisaatiosta oppimaani. Klovnina olen harjoitellut erityisesti läsnäoloa ja kuuntelua, sekä oman persoonan ammentamista ammatti-identiteetin osaksi. Se mitä olen improvisation ja klovnerian avulla oppinut, on vaikuttanut merkittävästi käsitykseeni hyvästä opettajuudesta sekä auttanut minua muodostamaan taidekasvatus- ja oppimisnäkemykseni.

Tutkimusmenetelmänä hyödynnän autoetnografista tutkimusotetta ja tarkastelen kokemuksiani suhteessa tutkimustietoon, joka muun muassa käsittelee virheiden suhdetta taidekasvatukseen, dialogisuutta, klovneriaa ja vuorovaikutusta. Tutkimusprosessini taustalla on enimmäkseen intuition ja kokemuksen kautta opittua tietoa improvisaation ja klovnerian menetelmistä. Autoetnografian avulla pyrin jäsentelemään tätä intuitiivisesti ja kokemuksien kautta omaksuttua tietoa yleisemmälle tasolle.

Aineistoni koostuu kirjallisesta itsereflektiosta, jossa keskeisiksi aiheiksi nousivat improvisaatio, klovni, virheet, epäonnistumisen pelko, hyvä opettajuus ja kuvataideopettajaksi kasvu. Opinnäytteessä hyödyntämäni kirjallinen reflektio on kirjattu ylös kuvataidekasvatusta opiskellessani 2005-2015. Aineistoni koostuu myös kohtaamisistani improvisaatio- ja klovneriaopettajieni kanssa. Olen pyrkinyt nostamaan opinnäytteessäni esiin heidän toimintaansa, jota olen pitänyt pedagogisesti taitavana.

Reflektion pohjalta olen kirjoittanut kolme autoetnografista narratiivia, joissa pyrin tiivistämään kokemuksiani improvisaation ja klovnerian opiskelusta sekä niiden opettamisesta. Ensimmäinen narratiivi kertoo improvisaation opiskelusta laitoksellamme. Se kytkeytyy pohdintaan virheestä ja sen yhteydestä taidekasvatukseen, oppimiseen ja luovuuteen. Toinen narratiivi kertoo klovnerian opiskelusta ja se kytkeytyy pohdintaan epäonnistumisen pelosta ja siitä, kuinka se häiritsee läsnäoloa ja dialogisuuden syntymistä opetuksessa. Klovnerian kautta tulen myös pohtineeksi, kuinka oman persoonan hyväksyminen ja ammentaminen osana opettajan työtä on tärkeää. Kolmas narratiivi kertoo opetuksestani Helsingin kuvataidelukion draamakurssilla, jossa pääsin opettamaan improvisaatiota ja klovneriaa. Kolmas narratiivi alustaa pohdinnan hyvästä opettajuudesta ja klovnin yhteydestä hyvään opettajaan. Narratiivit ovat muotoutuneet ja saaneet lopullisen muotonsa opinnäytettä tehdessä.

Taide ja kasvatus tarvitsevat virheitä. Opinnäytteessä pohditaan virheiden positiivista luonnetta. Virheitä tarvitaan uuden luomiseen ja niiden avulla voidaan kasvatuksessa edistää yksilön kasvamista itsekseen. Työni tarkastelee myös dialogisen kasvatuksen ideaalia ja sen suhdetta taidekasvatuksen olemukseen ja päämääriin

My thesis is about how the methods of improvisation and clownery can advance good teaching skills. By studying improvisation I have learned a lot of about interaction skills, the connection between spontaneity, mistake and creativity and also learned to withstand insecurity and failure as a part of learning process. In studies of clownery I've been practising simple but important things, like how to develop the ability to be present and how to listen. As a clown I've also learnt how important it is to find connection between own personality and profession identity. Studies of improvisation and clownery has a huge effect on what I consider as good teaching and how I do understand the nature of art education and learning.

I use autoethnography as my method of research. I examine my learning experiences, that are based on improvisation and clownery, with the theory about mistakes and art education, dialogue, clownery and interaction. Mostly my learning among improvisation and clownery is based on learning by doing and intuition. The aim of my thesis is to bring my personal learning experiences on more common level of knowledge. I do juxtapose my personal experiences with the common theory and knowledge about the themes of my thesis. As a material of my thesis I use my written self-reflection about learning and teaching while studying art education 2005-2015. The most essential themes of my self-reflection is improvisation, clown, fear of failure, good teacher and my progression as an art educator. Also my improvisation and clownery teachers are part of my material of my thesis. I bring up their action that I consider as pedagogically talented.

I have written three autoetnographic narration that are based on my self-reflection about learning and teaching improvisation and clownery. The first narrative is about my studies of improvisation in department of art. This narrative is connected to pondering about the nature of mistake and its connection to art education, learning and creativity. The second narrative tells about my studies of clownery and this narrative connects to deliberation of failures and how the fear of failures affects negatively on being present and dialogue in teaching. The third narrative is about my teaching in drama course in Secondary School of Visual Arts Helsinki. During that course I got a chance to test my knowledge about improvisation and clownery. This last narrative has connection on what I consider as good teaching. My narratives have found their final form during writing my thesis.

My thesis says that art and education need mistakes. I examine the positive side of mistakes. Mistakes are needed for creating new and they help personal growth. I do also ponder the ideal of dialogue in teaching and dialogues relation to the essence of art education.