Kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi tunnustettujen
kohteiden määrä on viimeisen vuosisadan aikana
kasvanut valtavasti. Kohteet huomioidaan yhä paremmin
lainsäädännössä ja maankäytön suunnittelussa.
Kulttuurihistoriallisesti merkittävien ympäristöjen
kasvaessa käsittämään yhä suuremman osuuden koko
elinympäristöstämme, meidän tulee yhä tarkemmin
pohtia mitä suojellaan ja minkä perusteella nämä
päätökset tehdään.
Tässä diplomityössä keskitytään tarkastelemaan
kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden arvon
määrittämiseen käytettyjä laadullisia kriteerejä. Nämä
ominaisuudet ovat, paitsi ympäristön kokonaisarvon
kannalta merkittävimmät tekijät, myös tekijät,
joihin käytännön suunnitteluratkaisuilla voidaan
parhaiten vaikuttaa. Perusteluja tähän taustoitetaan
suojelun historiallisen kehityskulun sekä laadullisten
ja määrällisten arvotusmetodien vertailulla.
Kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden arvon
määrittämisessä käytettyjä kriteerejä tarkastellaan
viiden pohjoiseurooppalaisen arvotusmetodin osalta,
joista valitaan parhaiten tieympäristöihin soveltuvat
kriteerit. Näitä kriteerejä sovelletaan arvottamaan 24
Uudenmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävintä tietä.
Tämä otanta toimii perustana, työssä kohteeksi valitun
Tuusulan Kirkkotien ja Rantatien alueen, tarkemmalle
arvottamiselle.
Kirkkotien ja Rantatien aluetta kehitetään työssä tehtyjen
arvotusten ja analyysien pohjalta, keskittyen erityisesti
heikointen säilyneisiin osioihin. Alueen viherverkostoa
kehitetään kevyeen liikenteeseen ja virkistysreitistöihin
keskittyen, samalla tukien alueelle merkittävää luontoja
kulttuurimatkailua. Minno-hankkeen asiantuntijat
arvioivat Rantatien olevan yksi Etelä-Suomen
kiinnostavimmista matkailukohteista.
Tarve alueen kulttuuri- ja luontoarvojen tarkastelulle
on ajankohtaista kehitteillä olevan uuden yleiskaavan
sekä pääkaupunkiseudulle kohdistuvien kasvupaineiden
tähden. Myös maakuntakaavassa valtakunnallisesti
merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi
huomioitu Tuusulanjärven alue on vaarassa menettää
omaleimaisuuttaan läheisen Hyrylän kuntakeskuksen
laajentuessa voimakkaasti.
Työhön kuuluvassa suunnitelmassa määritellään
selkeä raja tiiviin kasvualueen sekä avoimen
kulttuuriympäristön välille, mitä noudattaen Kirkkotie
ja Rantatie yhdistetään toiminnallisesti yhtenäiseksi
alueeksi. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät tieosiot
yhdistetään ja niiden varrella sijaitsevien viheralueiden
yhteyksiä selkeytetään ja lisätään. Alueen elävyyden
lisäämiseksi kevyt liikenne ja alueen virkistys- ja
kulttuuritoiminnot ohjataan reitin varrelle minkä lisäksi
toimintoja hieman lisätään. Vesistön korostamiseksi myös
Tuusulanjärven rannalla kulkevia reittejä yhdistetään ja
parannetaan. Suunnitelma tukee suhteellisen kevyin ja
kustannustehokkain toimin alueella jo olevien lukuisten
paikallisten museoiden, gallerioiden, ravintoloiden sekä
muiden virkistys- ja kulttuurialan toimijoiden toimintaa.
Näin Rantatien alueen arvokasta kulttuuriympäristöä ei
pelkästään säilytetä – vaan myös aktiivisesti parannetaan
se kehittyväksi osaksi Tuusulan kuntaa.
The number of surroundings valued as significant cultural
heritage sites has significantly risen over the last century.
These sites have gained increased attention in land-use
legislation and planning. As the number of historically
significant sites starts to cover an ever larger proportion of
our living space, we must more carefully begin to consider
what should be protected and how these decisions should
be made.
This thesis describes the historic development of heritage
protection and compares the criteria and evaluation
methods used for evaluating cultural heritage in
five different Northern European countries in order
to determine the qualitative criteria best suited for
evaluating historically significant road surroundings. The
criteria determined include the most important qualities
of cultural historically significant surroundings - as well
as those qualities that can be most influenced by spatial
planning. These criteria are then applied to rank the 24
most significant historic roads in the Uusimaa region.
This sample serves as a basis for comparison to more
deeply evaluate the site selected for further study in this
thesis: - the area around Kirkkotie and Rantatie in the
City of Tuusula.
In this thesis, the Kirkkotie and Rantatie roadside area
is developed based on evaluations and analyses carried
out in the thesis, focusing on the more poorly evaluated
parts of the roads. The green network of the site is
developed by targeting the needs of pedestrians and
cyclists, improving recreational routes and improving
the opportunities for cultural tourism. All of which are
already form an important part of the Tuusulanjärvi area.
The need to evaluate the area’s nature and historic values
is a current interest because of on-going preparation
for a new Tuusula master plan as well as the pressures
of densification in the metropolitan region. The area
surrounding Tuusulanjärvi, which has been earlier
recognized in the regional plan as a significant national
heritage site, is in danger of losing its unique character
due to rapid expansion of the nearby municipal centre of
Hyrylä.
The plan proposed in this thesis defines a clear boundary
between the dense growth area and the open cultural
historic landscape by combining the cultural historic
sections of the Kirkkotie and Rantatie roads to form
a uniformly functioning area. To increase the area’s
liveliness pedestrians and cyclists are directed alongside
the historic roads together with all the areas recreation
and culture activities. To highlight the connection
with Tuusulanjärvi -lake existing lakeside pathways are
connected and improved.
As a whole the plan strives to use relatively light and
inexpensive methods to support the vast number of
existing local actors including artists, galleries, museums,
restaurants and other parties organising recreational and
cultural activities. Thereby conserving the significant
heritage area as a developing part of the municipality’s
past and future.