In today's economies, innovations increasingly concern new services and social issues. These kinds of innovations are only rarely created via in-house research and development; more often they emerge in the inter-organizational collaboration with different actors. The importance of the active role of users is recognized and learning has been emphasized as a key process of innovation. However, deeper knowledge about the relationship between learning and innovation is still scarce, and this concerns knowledge-intensive service organizations, among others. This thesis aims to provide new scientific knowledge about collaborative learning in the context of service innovation. It focuses on the activities and practices in which collaboration – with users in particular – takes place and on the ways in which mutual learning can be fostered.
The theoretical starting point of this thesis is the theory of expansive learning. It describes how organizations can learn to renew their activity in a cyclical manner by perceiving current contradictions in their activity and by creating a new concept of activity to meet shortcomings in practice. In this thesis, the theory of expansive learning is supplemented with the user- and strategy-based innovation literature to enable its application for the analysis of collaborative learning experiments. Hence, this thesis utilizes theories that strengthen both the bottom-up and the top-down perspectives in learning and innovation.
The context of the study is knowledge-intensive service organizations. Concrete activities and practices to co-develop services with users were examined via four case studies in public and private organizations. The methodology of the thesis is qualitative and the case studies were carried out with an action research approach. The empirical material was collected by observations and interventions concerning innovation activities; theme-based interviews of the key developers supplemented the material and focused on the innovation processes and their results.
The key finding is that collaborative learning with users is an integral part in innovation activities of knowledge-intensive service organizations, and supports the bridging of the topdown and bottom-up innovation activities if it is pursued in an expansive and reflective manner. This includes understanding the needs of users and the collaborating with them in value creation. More specifically, lead-users can be inspirers and questioners in the search for a strategic direction, and all kinds of users can be collaborators or responsible agents who ideate and implement service innovations in practice. Based on these findings, the thesis supplements the model of expansive learning to include: the strengthening of useragency at the strategic level by means of evaluation and foresight, and the creation of novel activity at the operational level by experimenting with users in practice. This new conceptual model is presented as a 'two-level learning cycle'.
The most important theoretical contribution of the thesis is the construction of connections between the research into service innovation and the research into organizational learning. It includes the description of concrete learning activities to enable service innovation with users, and a model based on these activities. As a practical contribution, the results highlight the importance of enabling collaborative learning experiments and their critical reflection.
Innovaatiot koskevat yhä useammin palveluja ja sosiaalisia kysymyksiä ja edellyttävät yhteistyötä useiden toimijoiden välillä. Käyttäjälähtöisyys, käyttäjien aktiivinen rooli ja oppiminen heidän kanssaan on tunnistettu merkittäviksi tekijöiksi palveluinnovaatioiden synnylle. Kuitenkin syvällistä tutkimustietoa käyttäjien kanssa tapahtuvasta oppimisesta ja sen suhteesta palveluorganisaatioiden innovaatiotoimintaan on saatavilla niukasti. Ongelma koskee mm. tietointensiivisiä organisaatioita.Tämän väitöskirjan tavoitteena on tuottaa uutta tieteellistä tietoa käyttäjien kanssa tapahtuvasta yhteistoiminnallisesta oppimisesta ja saada lisätietoa siitä, miten ja millä käytänteillä tämä oppiminen tukee palveluinnovaatioiden syntyä.
Väitöskirjan teoreettinen lähtökohta on teoria ekspansiivisesta eli uutta luovasta oppimisesta. Siinä kuvataan, kuinka organisaatiot voivat oppia uudistamaan toimintaansa syklisesti hahmottamalla ensin toimintansa ristiriitoja ja luomalla sen jälkeen uuden toimintakonseptin, jolla vastataan näihin ristiriitoihin käytännössä. Väitöskirjassa ekspansiivisen oppimisen teoria yhdistetään käyttäjä- ja strategialähtöistä innovaatiotoimintaa kuvaaviin teorioihin. Tavoitteena on vahvistaa sekä alhaalta ylös- että ylhäältä alas -näkökulmia oppimiseen ja innovaatiotoimintaan.
Tutkimuksen kontekstina ovat tietointensiiviset palveluorganisaatiot. Konkreettista toimintaa ja käytänteitä kehittää palveluja yhdessä käyttäjien kanssa analysoitiin neljän tapaustutkimuksen avulla julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioissa. Työn metodologia on laadullinen, ja tapaustutkimuksissa sovellettiin toimintatutkimuksen lähestymistapaa. Empiirinen aineisto kerättiin havainnointia ja interventioita käyttäen. Tapaustutkimuksiin osallistuneiden avainhenkilöiden teemahaastattelut täydentävät aineistoa; ne keskittyvät sekä innovaatioprosesseihin että niiden tuloksiin.
Väitöskirjan keskeinen havainto on, että yhteinen oppiminen käyttäjien kanssa on erottamaton osa tietointensiivisten palveluorganisaatioiden innovaatiotoimintaa; tämä oppiminen tukee sillan rakentamista ylhäältä alas- ja alhaalta ylös –innovaatiotoiminnan välillä, kun sitä toteutetaan ekspansiivisesti ja refleksiivisesti. Edellytyksenä on ymmärrys käyttäjien uudistuvista tarpeista ja arvon luomisesta yhdessä heidän kanssaan. Työn tulokset osoittavat, että "kärkikäyttäjät" ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita etsittäessä organisaation strategista suuntaa, ja kaikki käyttäjät ovat kyvykkäitä ideoimaan ja toteuttamaan palveluinnovaatioita käytännössä. Näiden tulosten perusteella väitöskirja täydentää ekspansiivisen oppimisen mallia suhteessa käyttäjiin ja korostaa toimijuuden merkitystä. Ennakointi ja arviointi edistävät tämänsuuntaista kehitystä organisaatioiden strategisella tasolla, ja palveluinnovaatiokokeilut yhdessä käyttäjien kanssa ovat avainkysymys operatiivisella tasolla. Työn päätuloksena esitellään löydöksiin pohjautuva käsitteellinen malli "kaksitasoisena oppimissyklinä".
Väitöskirjan teoreettinen kontribuutio on yhteyksien luominen palveluinnovaatiotutkimuksen ja organisaatioiden oppimista käsittelevän tutkimuksen välille. Tätä yhteyttä luodaan sekä mainitulla käsitteellisellä mallilla että kuvaamalla konkreettisia oppimistekoja ja -toimintaa, joiden avulla palveluinnovaatiota voidaan luoda ja niiden tuloksia voidaan kriittisesti reflektoida yhdessä käyttäjien kanssa.
Submit a publication
Browse
Statistics