Strategy Formation Studied from Internal and External Perspectives

Abstract

A central factor in making successful strategies is the proper alignment of organizational capabilities and the surrounding external environment. It is however typical for both academic literature and organizational members to view strategy primarily from one of these two perspectives, leaving a dangerous gap in understanding the matching process of internal and external factors. As the competitive advantage and even survival are dependent on this match, understanding this phenomenon becomes an interesting topic to study.

This thesis studied how managers cope with the challenge of combining internal capabilities with external environment in practice. Derived from interviews with Finnish managers representing variety of different companies and industries this study revealed significant distinctions of how strategy processes differ in internal-external scale. As a result, this thesis suggests that companies use three unique process models in combining internal and external factors. The roots of the models are presented to lie within the different orientations managers have on internal-external scale, which leads them to allocate attention to capabilities and environment in varying degrees. This allocation of attention then further leads to managers using different amount of internal and external information in their strategy work. Often a stronger emphasis on one side was evident.

Combination of internal and external factors was perceived perplexing causing varying challenges for strategy implementation and outcome. Managers focusing heavily on external side could find the company to have unfeasible strategies and on the contrary internally driven managers could have issues in finding market support. The further consequence of these orientations to antecedents and strategic outcomes of managerial orientation still remains a subject for the further research to tackle.

Yksi keskeisimmistä tekijöistä onnistuneiden strategioiden luomisessa on organisaation omien kyvykkyyksien ja ulkoisen ympäristön asianmukainen yhdistäminen. Sekä akateemiselle kirjallisuudelle että organisaation jäsenille on kuitenkin tyypillistä katsoa strategiaa vain toisesta perspektiivistä jättäen vaarallisen aukon sisäisten ja ulkoisten tekijöiden ymmärtämisen yhdistämiseen. Kun organisaation kilpailuetu ja jopa alalla selviytyminen riippuvat tästä yhdistelmästä, tämän paradoksin ymmärtämisestä tulee kiinnostava tutkimuskohde.

Tämä diplomityö tutki kuinka johtajat käytännössä käsittelevät haastetta yhdistää sisäiset kyvykkyydet ulkoisen ympäristön kanssa. Perustuen eri yrityksiä ja toimialoja edustavien suomalaisten johtajien haastatteluihin tämä tutkimus havaitsee merkittäviä eroja siinä, kuinka yritykset käyttävät sisäistä ja ulkoista analyysiä strategiaprosesseissaan. Esitän, että mallien juuret ovat johtajien erilaisissa kognitiivisissa orientaatioissa sisäisesti ja ulkoisesti vertailtuna, mikä johtaa heidät kohdentamaan huomiota eri tavalla sisäisiin kyvykkyyksiin ja ulkoiseen ympäristöön. Tämä eriävä huomion kohdentaminen ajaa johtajia edelleen käyttämään strategiatyössä eri määriä sisäistä ja ulkoista informaatiota. Usein painopiste oli selkästi kallistunut toiselle puolelle.

Sisäisten ja ulkoisten tekijöiden yhdistäminen koettiin usein haastavaksi, ja se saattoi johtaa erilaisiin haasteisiin strategian toteutukselle ja lopputulokselle. Ulkoisiin tekijöihin keskittyvät johtajat saattoivat helpommin päätyä toteutuskelvottomiin strategioihin, ja vastakohtaisesti sisäisiä tekijöitä painottavat johtajat saattoivat törmätä ongelmiin markkinakysynnän kanssa. Orientaatioiden tarkempi merkitys strategian lopputulokselle sekä orientaation selittävät tekijät jäävät kuitenkin vielä myöhemmän tutkimuksen kohteiksi.