Tutkimuksen kohteena ovat julkisten hankintojen kilpailuttamisprosessi,
hankintasopimuksen laatiminen sekä oikeusturvakeinot liittyen julkisten hankintojen
hankintaprosessiin. Julkisten hankintojen vuotuinen osuus bruttokansantuotteesta on
Suomessa merkittävä, noin 15 %. 1.6.2007 tuli voimaan uusi laki julkisten hankintojen
kilpailuttamisesta. Hankintalain tavoitteena on julkisten varojen käytön tehostaminen,
laadukkaiden hankintojen tekemisen edistäminen sekä yhteisöjen tasapuolisten
mahdollisuuksien turvaaminen julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.
Tutkimuksen toisessa luvussa käsitellään hankintalain soveltamisalaa. Esityksessä
käydään läpi julkisen hankinnan määritelmää, laissa määriteltyjä hankintayksiköitä,
hankintojen kynnysarvoja sekä poikkeuksia koskien lain soveltamisalaa.
Hankintayksiköitä, joiden tulee noudattaa hankintalaissa säädeltyjä menettelyitä, ovat
valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, valtion liikelaitokset sekä
julkisoikeudelliset laitokset. Lisäksi hankinnat, joiden rahoittamiseen on käytetty
julkisia varoja, tulee kilpailuttaa. Tutkimuksessa esitellään kahdet eritasoiset
kynnysarvot: EU-kynnysarvot ja kansalliset kynnysarvot. Hankinnan ennakoidun
arvon ja kynnysarvojen perusteella määritellään, milloin hankintaprosessissa
noudatetaan EU- ja milloin kansallisia menettelyitä.
Tutkimuksen kolmannessa luvussa kuvataan hankinnan suunnittelua ja hankinnasta
ilmoittamista. Tarkoituksena on esittää, mitä hankintayksikön olisi syytä tehdä ennen
varsinaista hankintamenettelyä. Tähän kuuluu mm. hankintastrategian kuvaaminen,
markkinoiden kartoittaminen ja hankintamenettelyn valinta. Ensisijaiset
hankintamenettelyt ovat avoin ja rajoitettu menettely. Muita hankintamenettelyitä
voidaan käyttää vain poikkeuksellisesti, kun tietyt laissa määritellyt vaatimukset
täyttyvät. Hankinnoista tehdään virallinen ilmoitus osoitteessa
www.hankintailmoitukset.fi. Esityksessä on käsitelty erikseen mitä
hankintailmoituksessa tulee mainita EU-hankintojen ja kansallisten hankintojen
kohdalla.
Tutkimuksen neljännessä luvussa tarkastellaan tarjoajien arviointia ja tarjouspyynnön
laatimista. Tarjoajien arviointi suoritetaan eri asteisten poissulkemisperusteiden
mukaan. Näitä ovat pakolliset poissulkemisperusteet, muut poissulkemisperusteet ja
soveltuvuusvaatimukset. Esitys kuvaa myös tarjouspyynnön laatimisen
perusperiaatteita, tarjouspyynnön rakennetta ja sisältöä sekä tarjouspyynnön
lähettämistä. Uudessa hankintalaissa tarjouspyynnön sisältö on kuvattu entistä
tarkemmin.
Tutkimuksen viidennessä luvussa käsitellään tarjousten käsittelyä ja
hankintapäätöksen tekemistä. Tarkoituksena on antaa kokonaiskuva tarjousten
käsittelystä niiden avaamisesta kelpoisuuden tarkistamisen ja vertailun kautta aina
hankintapäätöksestä ilmoittamiseen. Ennen tarjousten vertailua tulee tarkistaa
tarjousten kelpoisuus ja hylätä virheelliset, puutteelliset sekä myöhästyneet
tarjoukset. Tarjouksia vertailtaessa käytetään valintaperusteena joko halvinta hintaa
tai kokonaistaloudellista edullisuutta. Käytettäessä kokonaistaloudellista edullisuutta
tarjoukset vertaillaan ennalta ilmoitettujen vertailuperusteiden mukaan.
Tutkimuksen kuudennen luvun aiheena on hankintasopimuksen laatiminen. Luvussa
kerrotaan, minkälaisia hankintalain säännöksiä hankintasopimuksen laatimiseen
liittyy. Lisäksi esityksessä annetaan esimerkinomainen lista asioista, joita
sopimukseen tulisi kirjata.
Tutkimuksen seitsemännessä luvussa tarkastellaan hankintaprosessiin liittyviä
oikeusturvakeinoja. Käsittely keskittyy kahteen tärkeimpään keinoon eli asian
saattamiseen markkinaoikeuteen sekä vahingonkorvauksen hakemiseen yleisestä
alioikeudesta. Esitys kuvaa hakemuksen tekemistä, menettelyä ja seuraamuksia
markkinaoikeudessa sekä muutoksen hakua markkinaoikeuden päätökseen.
Markkinaoikeuden määräämät seuraukset voivat olla erilaisia kieltoja, virheellisen
päätöksen poistaminen kokonaan tai osittain, velvoittaminen korjaamaan virheellisen
menettelyn, hyvitysmaksun määrääminen sekä velvoittaminen oikeudenkäyntikulujen
korvaamiseen.