Learning Centre

Photocurable Polyurethane Elastomers

 |  Login

Show simple item record

dc.contributor Aalto-yliopisto fi
dc.contributor Aalto University en
dc.contributor.advisor Malin, Minna
dc.contributor.advisor Le Hoang, Sinh
dc.contributor.author Liikanen, Marjo
dc.date.accessioned 2015-06-24T11:39:44Z
dc.date.available 2015-06-24T11:39:44Z
dc.date.issued 2015-06-10
dc.identifier.uri https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/16858
dc.description.abstract The aim of this thesis was to study properties of photocurable elastomers and their prospective usage as artificial vascular grafts and tracheal transplants. In the literature part of this thesis different elastomers suitable for tissue engineering were reviewed. The correlation between properties of certain materials and their potential applications were investigated. Additionally, different fabrication methods for polymer- based tissue engineered replacements were examined. The experimental part of this thesis consisted of an experiment series, where influence of adding castor oil into polyurethane soft segment was investigated. Four polyurethanes were synthesized with different castor oil content (0.0, 5.6, 12.4, and 20.9 wt-%). The synthesized polyurethane precursors were photocross-linked by stereolithography for three-dimensional (3D) objects. Both linear and branched blood vessel models with high accuracy were obtained by stereolithography. In example linear model wall thickness was 0.3 mm and inner diameter 2.4 mm. The produced resin and photocured objects were characterized by several methods. All synthesized polyurethanes expressed elastic behavior in tensile and creep recovery tests. Stress at break was observed to increase and elongation at break to decrease as castor oil content was increased. Thus Young’s modulus increased and material became more rigid. Young’s modulus varied between 2.4 – 6.6 MPa, tensile strengths between 3.5 – 6.7 MPa, and elongation at break between 152 – 201 %. Strain recovery was over 80 % of all polyurethanes. Additional experiments were performed to obtain porous 3D objects through blending non-degradable polyurethane with two different biodegradable poly(ester anhydride)s. Cross-linked samples were prepared porous through hydrolytic degradation of anhydride bonds in buffer solution. With first PCL-based ester-anhydride the porous structure was achieved in 9 weeks with pore sizes of approximately 5 – 10 µm, and with another PEG-PCL- based ester-anhydride in 10 days with pore size of approximately 20 – 30 µm. en
dc.description.abstract Työn tarkoituksena oli tutkia valosilloitettavien elastomeerien ominaisuuksia ja käytettävyyttä verisuoni‐ ja henkitorvirakenteina. Työn kirjallisessa osassa selvitettiin mitä elastomeerejä voidaan käyttää kudosteknologiassa, ja miksi tietty materiaali sopii tiettyyn sovellukseen. Lisäksi käytiin läpi polymeeripohjaisten rakenteiden valmistusmenetelmiä. Työn kokeellinen osa koostui koesarjasta, jossa tutkittiin risiiniöljyn lisäämistä polyuretaanin pehmeän segmentin alueelle. Työssä syntetisoitiin neljä reseptiä polyuretaaneja eri risiiniöljypitoisuuksilla (0,0, 5,6, 12,4 ja 20,9 m‐%). Syntetisoidut polyuretaanit valosilloitettiin stereolitografialla kolmiulotteisiksi (3D) rakenteiksi. Stereolitografialla onnistuttiin tuottamaan esimerkiksi hyvin yksityiskohtaisia lineaarisia sekä haaroittuneita verisuonirakenteita. Lineaarisessa esimerkkimallissa seinän paksuus oli 0,3 mm ja sisähalkaisija 2,4 mm. Syntetisoitua hartsia sekä valosilloitettuja kappaleita karakterisoitiin monilla eri menetelmillä. Kaikki polyuretaanit osoittivat elastisia piirteitä lujuus‐ ja virumistesteissä. Murtolujuus kasvoi ja murtovenymä pieneni risiiniöljypitoisuuden kasvaessa. Youngin moduuli siis kasvoi, eli materiaalista tuli jäykempää. Youngin moduuli vaihteli välillä 2,4 – 6,6 MPa, murtolujuus välillä 3,5 – 6,7 MPa ja murtovenymä välillä 152 – 201 %. Virumistesteissä kaikki polyuretaaninäytteet palautuivat venymästä yli 80 % alkuperäiseen pituuteen nähden. Huokoisien 3D‐ kappaleiden tuottamiseksi hajoamatonta polyuretaania yhdistettiin kahden eri biohajoavan polyesterianhydridin kanssa seokseksi. Silloitetut kappaleet huokoistettiin puskuriliuoksessa anhydridisidosten hajotessa hydrolyysissä. Ensimmäisellä polyesterianhydridillä saatiin 9 viikossa aikaan 5 – 10 μm kokoisia huokosia, ja toisella 10 päivässä 20 – 30 μm kokoisia huokosia. fi
dc.format.extent 109 + 23
dc.language.iso en en
dc.title Photocurable Polyurethane Elastomers en
dc.title Valosilloitettavat polyuretaanielastomeerit fi
dc.type G2 Pro gradu, diplomityö en
dc.contributor.school Sähkötekniikan korkeakoulu fi
dc.subject.keyword elastomer en
dc.subject.keyword photocurable polyurethane en
dc.subject.keyword castor oil en
dc.subject.keyword stereolithography en
dc.subject.keyword blood vessel en
dc.subject.keyword trachea en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:aalto-201506303454
dc.programme.major Biologinen kemia ja biomateriaalit fi
dc.programme.mcode KE3005 fi
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Diplomityö fi
dc.contributor.supervisor Seppälä, Jukka
dc.programme BIO - Bioinformaatioteknologia fi
dc.location P1 fi
local.aalto.openaccess no
dc.rights.accesslevel closedAccess
local.aalto.idinssi 51864
dc.type.publication masterThesis
dc.type.okm G2 Pro gradu, diplomityö


Files in this item

Files Size Format View

There are no open access files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search archive


Advanced Search

article-iconSubmit a publication

Browse

Statistics