Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan vuosien 1997-2006 ratkaisut hyvän tilintarkastustavan säätelijänä

Abstract

Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan vuosien 1997-2006 ratkaisut hyvän tilintarkastustavan säätelijänä Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää TILA:n tulkitsemaa hyvää tilintarkastustapaa sen vuosina 1997-2006 antamissa ratkaisuissa ja yrittää muodostaa hyvän tilintarkastustavan yleistyksiä niistä.

Lähdeaineisto

Lähdeaineistona käytettiin TILA:n vuosien 1997-2006 ratkaisuja, joita on yhteensä 132 kappaletta.

Aineiston käsittely

Aineisto jaettiin yleisimmin esiintyneiden aihepiirien mukaan neljään luokkaan: 1) dokumentaatio, 2) raportointi, 3) riippumattomuus, esteellisyys ja objektiivisuus sekä 4) ammatillinen uskottavuus. Kuhunkin teemaan kuuluvista ratkaisuista analysoitiin tarkemmin muutamaa tulkinnanalaisinta, ja pyrittiin löytämään yleistettävissä olevaa tulkintaa hyvästä tilintarkastustavasta.

Tulokset

Kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana tehtyjen valitusten määrä on puolittunut, mutta annettujen rangaistusten lukumäärä on pysynyt samana, samoin valitusten aihepiirit. Tilintarkastajan hankkiman evidenssin ja dokumentaation tulee olla sellaisia, että ulkopuolinen ammattilainen pystyy jäljittämään kuinka tilintarkastaja on tuloksiinsa päätynyt. Raportoinnin on oltava niin selkeää, ettei tilintarkastajan lausuntoa voi ymmärtää väärin. Riippumattomuutta, esteellisyyttä ja objektiivisuutta tulkitaan tiukasti siten, että tilintarkastaja on ”syyllinen kunnes toisin todistaa”. Tilintarkastajan ammattitaitoon katsottiin kuuluvaksi oman alan säännösten ja määräysten tuntemus. Tilintarkastajan käyttäytymisen tuli olla selkeää ja johdonmukaista. Edellytyksenä huomautuksen tai varoituksen saamiselle oli varomattomuus tai huolimattomuus. Hyväksymisen edellytyksien säilymistä punnittaessa merkitystä oli kolmannen henkilön saamalla käsityksellä tilintarkastajien ammattikunnasta. Ajan kuluminen tai tuomion lievyys olivat lieventäviä tekijöitä.