Parallel worlds : art and sport in contemporary culture

 |  Login

Show simple item record

dc.contributor Aalto-yliopisto fi
dc.contributor Aalto University en
dc.contributor.advisor Naukkarinen, Ossii, Dr., Aalto University, Department of Art, Finland
dc.contributor.advisor Kanervo, Marja
dc.contributor.author Tainio, Matti
dc.date.accessioned 2015-03-11T10:00:36Z
dc.date.available 2015-03-11T10:00:36Z
dc.date.issued 2015
dc.identifier.isbn 978-952-60-6068-2 (electronic)
dc.identifier.isbn 978-952-60-6067-5 (printed)
dc.identifier.issn 1799-4942 (electronic)
dc.identifier.issn 1799-4934 (printed)
dc.identifier.issn 1799-4934 (ISSN-L)
dc.identifier.uri https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/15363
dc.description.abstract This research maps the relationships between art and sport through various perspectives using a multidisciplinary approach. In addition, three artistic projects have been included in the research. The research produces a reasoned proposition why art and sport should be seen similar practices in contemporary culture and why this perspective is beneficial. In everyday view art and sport seem opposite cultural practices, but by adopting an appropriate view similarities can be detected. In order to eliminate these superficial differences the research examines art and sport as cultural practices. The cultural practices of art and sport are analyzed from various points of view including cultural history, social structure and philosophical aesthetics. The special focus is on artist’s and athlete’s viewpoints to the practices. The artistic projects provide an additional perspective to the relationship of art and sport. When cultural practices are examined from today’s point of view, our current understanding of them has an effect on our view of their historical forms and they appear existing in a similar form and carrying similar concepts through history. However, a closer look exposes that most cultural practices, including art and sport as we understand them, have not existed as distinct realms before the emergence of modern European culture. Employing the idea of the historical formation of cultural practices, the development of art and sport towards their current forms is traced. Historical practices, where the end-results have resembled artworks or athletic performances, have existed, but that at the level of practices they have been noticeably different from modern concepts of art and sport. Also the meanings these practices carried were different from modern art and sport. The practices of art and sport organized into their modern forms between the early eighteenth century and the end of nineteenth century. The central concepts of art and sport: artist and athlete, work of art and regulated and fair competition, the key concepts of aesthetics as well as comparable records found their current meanings over that time. Our contemporary understanding of art and sport is based on this development, even though further change has taken place, especially during the latter half of the twentieth century. The similarities in the social structure of art and sport practices are examined. Both practices have a special place within modern culture: they have formed their own systems, semi-independent worlds, inside the modern culture. These worlds have established their own internal rules that are not perfectly accordant with the rules of ordinary life. Furthermore, the division into the protagonists, artists and athletes, and the audience who follows the action as well as the rituals that emphasize the roles connects art and sport practices. The aesthetic link between art and sport is established two ways. Firstly, they are connected by the concept of aesthetic experience and secondly, the contemporary understanding of aesthetics as the sensuous knowing instead of the philosophy of art of makes possible to apply aesthetic consideration of all kinds of phenomena. The key ideas about the aesthetics and its relevance in sport are outlined and the recent arguments about the relationship of sport and art within the field of aesthetics are analyzed. In addition, prospects of ratification in sport are explored. The art projects that form a part of the research continue the established tradition of artistic research by exploring and commenting on the subject of the study using artistic methods. In my study, the works of art had lesser importance for the study, whereas the artistic work preceding the public exhibitions provided possibilities to ruminate the relationship between art and sport without the burden of academic rigor as the artistic work has different criteria for quality. In addition to the artistic work, I employed my hobbyist distance running practice for providing understanding about athletic experiences. After the exploration of links between art and sport, their current relationship is analyzed. Various intertwined features of today’s art and sport separate the understanding of the contemporary practices from the previous, modern conception of them. The importance of the art object has declined; instead the artistic processes and produced experiences have drawn nearer the center. The central concepts of the competitive sport, achievement and record, have been remodeled: in today’s recreational sport the rival is no more another participant, but oneself. Today’s recreational athlete competes- if she feels for it – against her own results, not the other participants. Furthermore, both art and sport have moved towards everyday experiences. In the field of art, this is visible in both the artworks and the artistic processes: artworks do not necessarily differ from everyday objects and the artistic work can take forms that benefit other fields of life outside the artworld. The shift towards everyday in sport has a different form: the recent expansion of sport has taken place in the recreational sport in close contact with people’s everyday life. Additional aspect separating today’s art and sport from their modern precursors is the growing significance of participation. However, the mechanisms of participation diverge. In art, the participation is conducted, at least in some degree, by the artists; sometimes it is carefully instructed, and sometimes the instructions open a sphere of activity for participants to play. The participation in sport is related to the grass-root level of recreational sport where all the people involved are participants and in alternative sports where the borderline between the “real athletes” and the others is significantly lower than in modern competitive sports. While these changes are somewhat visible in the actual practices of art and sport, they are more apparent in the fringes of the practices: on the creative art-like practices and alternative approaches to the physical activity. These activities borrow features from the primary practices, but adapt them, accommodate them for their own ends that deviate from the ideals present in the contemporary practices of art and sport. The recent transformation of both practices has lead into a situation where there are wider ties between art and sport than before. Even though similarities between art and sport have existed since the emergence of their modern forms, the recent development of art and sport has generated a situation where there are more compelling reasons to see their connections and promote adopting new perspectives to them. The current cultural atmosphere promotes the cross-fertilization of cultural practices as well as utilization of the new perspectives for benefit the further development of practices into novel areas. The ambiguous construction of today’s practices as well as their frayed borderlines creates a new area of activity where art-like and sport-related activities can flourish. This is the sphere the fresh connections between art and sport, as well as other cultural practices, can arise. en
dc.description.abstract Tutkimus kartoittaa taiteen ja urheilun yhteyksiä useista näkökulmista käyttäen monitieteistä lähestymistapaa. Perinteisen tutkimusosuuden lisäksi siihen liittyy kolme taideprojektia. Tutkimuksen tuloksena esitetään perusteltu näkemys taiteen ja urheilun samankaltaisesta roolista nykykulttuurissa sekä syitä tämän näkemyksen etuihin. Arkisessa katsannossa taide ja kulttuuri näyttävät toisilleen vastakkaisilta kulttuurisilta käytännöiltä, mutta valitsemalla sopiva näkökulma voidaan taiteen ja urheilun yhtenäisyyksiä tarkastella. Pinnallisten erilaisuuksien eliminoimiseksi taidetta ja urheilua tarkastellaan tutkimuksessa kulttuuristen käytäntöjen tasolla. Taiteen ja urheilun käytäntöjä tarkastellaan monesta suunnasta mm. kulttuurihistoria, sosiaalisen rakenteen ja estetiikan tarjoamien näkökulmien kautta. Erityisen tarkastelun kohteena on taiteilijan ja urheilijan subjektiivinen näkökulma taiteen ja urheilun käytäntöihin. Taideprojektit tarjoavat vielä uudenlaisen näkökulman taiteen ja urheilun suhteeseen. Kun kulttuurisia käytäntöjä tai järjestelmiä tarkastellaan tämän päivän näkökulmasta nykyinen käsityksemme niistä vaikuttaa käsitykseemme niiden historiallisesta olemuksesta, jolloin käytännöt näyttävät esiintyvän samankaltaisina ja kantavan samankaltaisia merkityksiä kautta historian. Tarkempi selvitys osoittaa, että nykyiset kulttuuriset käytännöt, meidän käsityksemme mukaiset taide ja urheilu mukaan lukien, ovat löytäneet muotonsa vasta modernin eurooppalaisen kulttuurin kehityksen myötä. Tutkimuksen perusta luodaan soveltamalla kulttuurisen käytännön käsitettä taiteen ja urheilun historialliseen kehitykseen kohti niiden nykyaikaista olomuotoa. Historiallinen analyysi näyttää, että on ollut varhaisia käytäntöjä, joiden tulokset ovat muistuttaneet taideteoksia tai urheilusuorituksia, mutta jotka käytäntöjen ja järjestelmien tasolla ovat poikenneet huomattavasti meidän taide- ja urheilukäsityksistämme. Myös käytäntöihin liitetyt merkitykset ovat poikenneet nykyisistä taiteeseen ja urheiluun liitetyistä merkityksistä. Taiteen ja urheilun nykyiset käytännöt saivat muotonsa modernin eurooppalaisen kulttuurin hahmottuessa. Taide ja sen keskeiset käsitteet: idea erillisestä taideteoksesta sekä erityisestä, käsityöläisestä poikkeavasta, taiteilijasta, estetiikan ja taidekritiikin avainkäsitteet muotoutuivat ja vakiintuivat 1700-luvun alusta 1800-luvun puoleenväliin kestäneen jakson aikana. Samaan aikaan sijoittuu myös urheilun keskeisten käytäntöjen synty: vakiintuneet säännöt, tarkasti määritellyt kilpailut, käsitykset reilusta kilpailusta ja ennätyksistä sekä urheiluareenat ja urheilun tukijärjestelmät saivat muotonsa 1800-luvun loppuun mennessä. Meidän käsityksemme taiteesta ja urheilusta perustuu tähän kehitykseen, vaikka molemmat käytännöt ovat muuttuneet noista ajoista, erityisesti 1900-luvun loppupuolella. Historiallisten yhtymäkohtien lisäksi taiteen ja urheilun sosiaalinen rakenne on samankaltainen: molemmat järjestelmät muodostavat oman, osittain itsenäisen, maailmansa muun kulttuurin sisällä. Taiteen ja urheilun maailmoissa on kehittynyt oma sisäinen säännöstö, joka ei ole yhteneväinen arkielämää ohjaavien sääntöjen kanssa. Tämän lisäksi käytäntöjä yhdistää samanlainen roolijako: toiminnan keskiössä ovat taiteilijat ja urheilijat, joiden teoksia ja esityksiä yleisö seuraa. Taiteen ja urheilun sisäiset käytännöt ja rituaalit vahvistavat tätä jakoa. Esteettinen linkki taiteen ja urheilun välille löytyy kahdesta suunasta. Ensinnäkin olen yhdistänyt ne esteettisen kokemuksen käsitettä käyttäen ja toiseksi nykyinen käsitys estetiikasta yleensä aistimelliseen havaitsemiseen liittyvänä tutkimustraditiona puhtaan taidefilosofian sijasta mahdollistaa esteettisen ajattelun kohdistamisen kaikenlaisille elämänalueille. Lisäksi tarkastelen urheilun estetiikan keskeisiä kysymyksiä, kuten myös viimeaikaisia ajatuksia yhteyksistä taiteen ja urheilun välillä. Tutkimukseen liittyvät taideprojektit liittyvät jo vakiintuneeseen taiteellisen tutkimuksen traditioon, tarkastelemalla ja kommentoimalla tutkimuksen aihetta taiteen keinoin. Varsinaisten taideteosten merkitys tutkimukselle on pieni, taideprojektien merkitys tutkimukselle on tullut projektien julkista esittämistä edeltävästä taiteellisesta työstä ja sen tarjoamasta mahdollisuudesta pohtia taiteen ja urheilun yhteyksiä ilman akateemiselle tutkimukselle ominaista kurinalaisuutta seuraten taiteellisen työn toisenlaisia laatuvaatimuksia. Taiteellisen työn lisäksi olen käyttänyt kestävyysjuoksuharrastustani apuna urheilukokemusten luonteen jäsentämiseen. Taidetta ja urheilua yhdistävien linkkien analyysin jälkeen, niiden nykyistä suhdetta tarkastellaan. Useat toisiinsa kietoutuneet muutokset erottavat nykyisen näkemyksen taiteesta ja urheilusta aikaisemmasta leimallisen modernista käsityksestä. Tämän päivän taiteessa fyysinen taideteos ei ole samalla tavalla merkityksellinen kuin muutama vuosikymmen sitten. Taiteen painopiste on siirtynyt esineiden tuottamisesta taiteellisiin prosesseihin ja niiden tuottamiin kokemuksiin. Myös urheilu on muuttunut: aiemmin kilpailukeskeisen urheilun keskeiset käsitteet, mitattavat saavutukset ja kirjattavat ennätykset, ovat saaneet uuden muodon. Nykyinen valtavirran harrastajaurheilija on kiinnostunut enemmän kilpailusta itsensä kanssa, omien ennätystensä rikkomisesta kuin kanssaurheilijan voittamisesta. Lisäksi, sekä taide että urheilu ovat siirtyneet lähemmäksi arjen kokemuksia. Taiteessa tämä on näkyvissä sekä taideteoksissa että taiteellisissa prosesseissa: taideteokset eivät välttämättä poikkea arkiesineistä ja taiteellinen työ on etsinyt muotoja, joissa toiminta tapahtuu taiteen ulkopuolisessa maailmassa. Urheilun siirtymä kohti arkea on tapahtunut hieman erilaisessa muodossa: urheilun kentän laajeneminen on tapahtunut kilpaurheilun ulkopuolisella vapaa-ajan liikunnan alueella, jolloin urheilun painopiste on siirtynyt kilpakentiltä lähemmäs arkielämää. Myös osallistumisen painottaminen erottaa tämän päivän taiteen ja urheilun niiden alkuperäisistä käytännöistä. Tässäkin taiteen ja urheilun muutokset poikkeavat hieman toisistaan. Taiteessa yleisön osallistuminen on useimmiten riippuvaista taiteen ammattilaisen valinnoista. Toisinaan yleisön osallistuminen teokseen on hyvinkin ohjattua ja toisinaan teos muodostaa kokeilulle avoimen pelikentän. Urheilussa osallistuminen tapahtuu pääosin ruohonjuuritason harrasteurheilun kautta, jolloin kukaan osallistujista ei ole ammattilainen. Lisäksi monissa uusissa nuorisokulttuurin liepeillä syntyneissä urheilulajeissa raja ”oikeiden urheilijoiden” ja harrastajien välillä on huomattavasti vähäisempi kuin perinteisessä kilpaurheilussa. Muutos urheilun ja taiteen käytännöissä on jossain määrin näkyvissä vakiintuneiden käytäntöjen sisällä, mutta suurimmat muutokset tapahtuvat käytäntöjen raja-alueilla: taidetta lähestyvissä luovissa käytännöissä ja vaihtoehtoisissa ruumiillisissa aktiviteeteissa. Nämä raja-alueiden käytännöt lainaavat piirteitä vakiintuneilta taiteen ja urheilun käytännöiltä ja muokkaavat niitä omien päämääriensä käyttöön. Viimeaikainen kehitys taiteen ja urheilun käytännöissä on johtanut tilanteeseen, jossa yhteydet ja kohtaamisen mahdollisuudet taiteen ja urheilun välillä ovat suuremmat kuin aikaisemmin. Vaikka yhteyksiä voidaan löytää taiteen ja urheilun historiallisesta kehityksestä, viimeaikainen kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa syyt luoda uusia yhteyksiä taiteen ja urheilun välille ovat painavammat kuin aikaisemmin. Nykykulttuuri suosii toisistaan poikkeavien kulttuuristen käytäntöjen sekoittamista ja kannustaa hyödyntämään uusien yhdistelmien avaamia näkökulmia alkuperäisten käytäntöjen kehittämiseen. Aikaisemmin selkeärajaiset taiteen ja urheilun käytännöt ovat nyt jatkuvassa liikkeessä. Kulttuuristen käytäntöjen uusi ja monitulkintainen tilanne epäselviksi muuttuneine rajoineen luo uuden aktiivisen kentän, missä taiteen kaltaiset ja urheilusta johdetut uudet aktiviteetit voivat kehittyä. fi
dc.format.extent 313
dc.format.mimetype application/pdf en
dc.language.iso en en
dc.publisher Aalto University en
dc.publisher Aalto-yliopisto fi
dc.relation.ispartofseries Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS en
dc.relation.ispartofseries 16/2015
dc.subject.other Philosophy en
dc.subject.other Visual arts en
dc.title Parallel worlds : art and sport in contemporary culture en
dc.type G4 Monografiaväitöskirja fi
dc.contributor.school Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu fi
dc.contributor.school School of Arts, Design and Architecture en
dc.contributor.department Taiteen laitos fi
dc.contributor.department Department of Art en
dc.subject.keyword art en
dc.subject.keyword sport en
dc.subject.keyword relationships en
dc.subject.keyword cultural practices en
dc.subject.keyword aesthetics en
dc.subject.keyword taide fi
dc.subject.keyword urheilu fi
dc.subject.keyword kulttuuritoiminta fi
dc.subject.keyword estetiikka fi
dc.identifier.urn URN:ISBN:978-952-60-6068-2
dc.type.dcmitype text en
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (monograph) en
dc.type.ontasot Väitöskirja (monografia) fi
dc.contributor.supervisor Varto, Juha, Prof., Aalto University, Department of Art, Finland en
dc.opn Kreft, Lev, Prof., University of Ljubljana, Department of Philosophy, Slovenia
dc.date.defence 2015-02-27


Files in this item

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search archive


Advanced Search

article-iconSubmit a publication

Browse

My Account