Tutkielma käsittelee taidelähtöisen menetelmän, kohtaamistaiteen, käyttöä sosiaalialan työssä. Kohtaamistaide on Laurea-ammattikorkeakoulun rekisteröity moniaistinen menetelmä. Aihetta tarkastellaan haastatteluaineiston ja kirjoittajan kokemusten pohjalta sekä saatavilla olevaan kohtaamistaiteen teoriaan nojaten. Tekijä on haastatellut sosionomia, joka käyttää kyseistä menetelmää työssään vanhuspalvelujen puolella. Kokonaisuudella tekijä pyrkii hahmottamaan omaa ammatti-identiteettiään sosiaalialan ja taidekasvatuksen osaajana.
Tutkimuskysymys on, miten ohjaaja kohtaa kohtaamistaiteen avulla ryhmäläisen ja minkälainen rooli taiteella menetelmässä on? Aihetta käsitellään avaamalla estetiikan määritelmää, ja pohtimalla, kuinka taiteen käsitys muuttuu eri diskursseissa. Tekijä peilaa menetelmää taideterapiaan ja pohtii niiden eroavaisuuksia.
Struktuuri on kohtaamistaiteessa taidetta merkityksellisempi, mutta taiteen luonnetta voisi menetelmässä kuvata terapeuttiseksi. Taide auttaa ohjaajaa kohtaamaan ryhmäläisen tavalla, joka ilman taidetta olisi tavoittamattomissa. Taiteellisten tavoitteiden sijaan menetelmän päämäärät tulevat sosiaalialan tavoitteista. Tutkielma esittelee pohdintaa taiteellisten menetelmien luonteesta sosiaalialalla.