Varo ettet sahaa reiteen - tutkielma kehollisen ilmitulosta majan rakentamisen ja taidekasvatuksen tilassa

Abstract

Tutkimuksessani kuvailen, tulkitsen ja etsin merkityksiä kehollisuuden ilmenemiseen majan rakentamisen projektissa, joka tapahtui ohjaamallani lasten ympäristötaideleirillä kesäkuussa 2013. Tutkimusasenteeni on fenomenologinen, kokemuksen kautta ilmiöitä tarkasteleva. Tutkimus on taideperustainen tutkimus, jossa taiteellisuus menetelmällisellä tasolla tulee ilmi suhtautumistavassa kirjoittamiseen.

Tutkimukseni tehtävä on vastata kysymykseen: Mitä merkityksiä kehollisuus saa majan rakentamisen ja siitä kirjoittamisen aikana, taidekasvattajaksi valmistuvan opiskelijan näkökulmasta? Aineistona on itse kirjoittamani teksti majan rakennuksen kokemuksesta. Aineisto syntyi hämmennyksestä ja halusta ymmärtää, mikä majan rakentamisessa kiehtoi tai häiritsi. Aineisto kulkee vuorotellen tutkimuksellisen otteen kanssa.

Tutkiminen etenee kirjoittamalla, menetelmällä, joka työssäni tarkoittaa intuitiivista, etsivää tilaa, jossa tietoisuus kasvaa kirjoittamisen tapahtumassa. Kirjoittaminen on aineiston, ajatusteni ja aiheeni kohtaamista. Tutkimisessa ilmenee ote, joka on läsnä taiteellisessa työskentelyssäni, luottamus aistitietoon, intuitioon ja ”käsillä ajatteluun”.

Tutkimuksessani merkityksenanto tapahtuu taiteidenvälisesti ja pohdintani ylittää kuvataidekasvatuksen rajat. Mukana kehollisen ilmitulossa kulkee tanssi, joka muodostuu aineiston kautta ruumiillisen kokemuksen pohjaksi ja vertaukseksi majan rakentamisen tapahtumia tulkitessa. Pyrin hahmottamaan rakentamista ja taidekasvatusta kokonaisvaltaisesti elämismaailmani kautta.

Tutkimisessani huomion kohteena on kielen vaikutus kehollisesta aistitiedosta puhuttaessa. Kielen vaikutuksen huomioiminen on tutkimisen tilan huomioimista. Kieli vaikuttaa niin kokemukseen, merkityksenantoon ja ymmärtämiseen. Tutkielmassani kieli mahdollistaa metaforisen ajattelun. Se on luonteeltaan etsivää ja kokemusta ilmaisevaa.

In my Master thesis I look for, describe and interpret meanings related to the experienced bodily. This research is based on a hut-building project, which was held in a children's environmental camp in June 2013. My approach is phenomenological and my methodology is art-based. In my thesis the artistic becomes visible in the attitude towards writing and in the process of it.

In this study the empirical material is a text I have written about the experience of hut building. This so-called experiential writing drew inspiration from the puzzlement I felt during the hut building: I needed to find a language to describe the experience. This experiential text runs alongside with thoughts of researchers or other writers as well as my own ideas about the bodily experienced.

Consequently writing is a method in my thesis. With language, I try to express my experience vividly yet maintaining within the academic style. The state and the act of writing is intuitive and fleshly as writing never is something purely intellectual that could be removed from the bodily. Writing is a chance to map out something I do not know beforehand, thus writing is thinking while doing. I try to stay close with the experienced and therefore the written text cannot fully capture the bodily.

In my thesis I aim to answer the following question: Which meanings the experienced bodily gets in hut building and in the writing process? Here I focus on my, a graduating art teacher’s point of view. Giving meaning to the bodily phenomena takes place on the borders of different art fields and when different art forms meet. The bodily experience is particularly characteristic for dance, expressive writing and environmental art. For me dance as a bodily experience, is also a metaphor for hut building process.

Approaching the bodily through language is a complex task where the choice of words has to be precise and the structure of sentences gain more meaning. Still language is only a metaphorical way of encountering the experiential and the experience, taking it a step back. At the same time it becomes a project of its own - maybe just as fascinating and creative one as the original experience.