Ensimmäisessä ja toisessa luvussa opinnäytteessään “Heräsin kaarevaan maailmaan” Pietari pohtii vaihtoehtoja perinteiselle perspektiiville, joka kapean rajaamisensa vuoksi ei oikein taivu kuvaamaan sitä laajaa näkökenttää, mitä me ihmiset ympäriltämme näemme. Tähän vastauksena Pietari löytää jo taiteessa ajoittain esiintyvän kaarevalinjaisen perspektiivin.
Kolmannessa luvussa Pietari esittelee erilaiset fyyset sekä tietokoneella toteutetut testit, joita hän suoritti tutkiessaan kaarevalinjaista perspektiiviä. Testien tuloksena syntyi ensin apuruudukko, jonka päälle saa piirrettyä panoraamakuvia. Tämän jälkeen Pietari esitti keinon saada kuvan videoksi. Kaiken taustalla on tarve kehittää omaa tilaluonnostelukykyä.
Viimeisessä luvussa Pietari pohtii panoraamakuvalle sovellutuksia niin lavastusluonnoksissa kuin lopullisessa elokuvassa. Lisäksi tekstissä on jonkin verran pohdintaa ihmisen ja aivojen suhteesta näkökokemukseen liittyen.