Pukusuunnittelija ja näyttelijän kolme minää. Haastattelututkimus pukusuunnittelijan ja näyttelijän välisestä kommunikaatiosta ja yhteistyöstä

Abstract

Olen hakeutunut pukusuunnittelun alalle nimenomaan sen yhteisöllisyyden vuoksi. Pukusuunnittelijan ammatti on taiteellista ja teknistä, se on suurien kokonaisuuksien hallintaa ja stressinsietokykyä, mutta mitä tärkeintä, se on ajattelua ja sisällön luomista. Pukusuunnittelijan työkumppaneista tärkein on näyttelijä, jonka iholla hän työskentelee. Sanon näin, koska vaikka yhteistyö ohjaajan kanssa, taiteellisen suunnitteluryhmän sisällä tai ohjaajan ja näyttelijän välillä olisi kuinka hedelmällistä tahansa, näyttelijän täytyy voida omaksua ja hyväksyä puku, jotta näyttämöllisestä ihmisestä tulisi elävä. Olen kuullut pukusuunnittelijoiden puhuvan turhautuneesti näyttelijöistä ja heidän palautteestaan. Minua huolestutti lausahdusten pohjalta lukemani kommunikaatio-ongelma. Eikö teatterissa hahmoa rakennetakaan yhdessä neuvotellen? Perustuuko puvun kehittelyprosessi sittenkin jonkinlaiselle köydenvedolle siitä, kuka saa päättää? Eikö pukusuunnittelijan ja näyttelijän yhteistyöhön olekaan tarpeeksi halua tai resursseja? Ehtiikö hahmo saavuttaa kaiken potentiaalinsa teoksessa, jos sen parissa työskentelevät ihmiset eivät kehitä sitä yhteistyössä?

Väitän, että ihmisen suhde omaan vartaloonsa ja katsottavana olemiseen voi olla hyvinkin erilainen yksityiselämässä ja ammattia harjoittaessa. Tämän huomion kautta olen oivaltanut, että pukusuunnittelija tekee työtä yhden vartalon ja kolmen eri minän kanssa: yksityisminän, näyttelijän eli ammattiminän sekä rooliminän kanssa. Yksityisminän kommentit ovat pukusuunnittelijalle ja hahmolle hyödyllisiä vain, jos näyttelijä tiedostaa niiden alkuperän. Myös pukusuunnittelijan on oltava tietoinen tekemiensä valintojen syistä. Kummankin toiveiden, pyrkimysten ja valintojen täytyy olla perusteltavissa teoksen näkökulmasta.

Tutkiakseni pukusuunnittelijan ja näyttelijän yhteistyötä ja kommunikaatiota, luonnollisin metodi oli keskustella asiasta. Olen haastatellut kahdeksaa näyttelijää ja seitsemää pukusuunnittelijaa. Haastateltavat ovat kentällä työskenteleviä ammattilaisia, joilla on kokemusta eri teatterin tekemisen muodoista eri puolilla Suomea. Tutkimukseni luvussa Haastattelujen sisältö käsittelen pukusuunnittelijan ja näyttelijän kommunikaatiota ja yhteistyötä ensimmäisestä tapaamisesta ensi-iltaan haastatteluaineiston, kirjallisuuslähteiden ja oman ajatteluni keskustelulla.

Yhteistyö näyttelijän ja pukusuunnittelijan välillä ei ole pukujen taiteellisen arvon mittari tai määrääjä. Teoksen taiteellisen arvon ja vaikuttavuuden mittari se on. Tarkoitan tällä sitä, että teoksen skenografia voi olla katsojalle häikäisevä ja vaikuttava elämys. Silti, jos näyttelijä on lavalla ja puvussa eksyksissä, teos ei toimi. Teos kokonaistaideteoksena sen sijaan voi olla häikäisevä ja vaikuttava vain kunnioittavan yhteistyön ansiosta.

Costume designers' work differs from the other design work in theatre for the intimate connection to the actor, the actor's body, the actor’s body image as well as the actor's self-esteem. In my con-versations with student colleagues and professional costume designers I have heard remarks that worry and puzzle me. It seems sometimes costume designers do not welcome collaboration. They feel the actor is in the way of their artistic work. Also I have heard that actors feel the costume de-signer imposes a certain visual character on them and they are heard complaining about costume designers’ attitudes. All this made me wonder if there is a problem in communication when the collaboration doesn't work.

To study the nature of the communication and collaboration between the costume designer and the actor I have interviewed seven costume designers and eight actors. I have structured the main body of my research around the steps of designing and making process of a performance. In the continu-um of a performance design process the collaboration changes and is constantly redirected.

I suggest there are three personas within the body the costume designer works with; the private self, the professional self aka the actor and the character. The collaboration is influenced by all these three selves and it is important that both the costume designer and actor acknowledge the existence of these three persons to differentiate their messages.

Although communicative collaboration between costume designer and actor does not dictate the artistic appearance of the costumes, through collaboration the costume becomes much more. Col-laboration is essential in formulating the artistic and emotional context of a performance.