Veronkierto yritysjärjestelyissä: Elinkeinoverolain 52 a - 52 g §:n mukaisten yritysjärjestelyjen tarkastelu veronkiertosäännösten näkökulmasta

Abstract

Tutkielman tavoitteet:

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tarkastella elinkeinoverolain 52 a - 52 g §:n mukaisiin yritysjärjestelyihin liittyvää veron kiertämistä sekä samalla selvittää nykyisen oikeuskäytännön suhtautumista kyseisiin tilanteisiin. Tarkoituksena on ollut tutkia, kuinka yritysjärjestelyt tulisi to-teuttaa, jotta veronkiertosäännöksen soveltaminen toteutettavaan järjestelyyn voidaan välttää, toisin sanoen, minkälaiset yritysjärjestelytilanteet sallitaan ja toisaalta minkälaisia tilanteita ei hyväksytä.

Lähdeaineisto:

Tutkielmassa käytetty aineisto pohjautuu pääasiassa Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) teke-miin ratkaisuihin. Tämän lisäksi Keskusverolautakunnan sekä EU-tuomioistuimen tekemät ratkaisut ovat toimineet lähdeaineistona. Niin ikään oikeuskirjallisuus on ollut keskeistä materiaalia tämä tutkielman tekemisessä.

Tulokset:

Tarkasteltujen oikeustapausten perusteella näyttää siltä, että erityisesti KHO on noudattanut varsin varovaista linjaa soveltaessaan veronkiertosäännöksiä. Tämä näkyy siinä, että vain harvoissa tapa-uksissa säännöksiä on tosiasiassa sovellettu. Useimmat veronkiertoa käsittelevät ratkaisut ovat syn-tyneet äänestyksen tuloksina, mistä on pääteltävissä ainakin se, että ratkaistavat asiat ovat olleet varsin monitulkintaisia. Analysoitujen ratkaisujen perusteella voidaan todeta, että veronkiertosään-nöksiä on KHO:n toimesta sovellettu käytännössä vain jakautumistilanteiden yhteydessä. Alem-missa oikeusasteissa säännöksiä sen sijaan olisi katsottu voitavan soveltaa myös muissa yritysjär-jestelytilanteissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ongelmia ei tarkastellun oikeuskäytännön mukaan useinkaan ole havaittu varsinaisen yritysjärjestelyn yhteydessä, vaan vasta sitä seuraavat jatkotoimenpiteet ovat saattaneet aiheuttaa veronkiertoepäilyn ja siten mahdollisesti veronkiertosäännöksen soveltamisen. Ratkaisujen perusteella voidaan lisäksi todeta se, että verovelvollisella on mahdollisuus valita itsel-lensä verotuksellisesti edullisin vaihtoehto, mikäli samaan lopputulokseen on mahdollista päästä useammalla eri tavalla. Veron kiertämisenä ei lähtökohtaisesti voida pitää tilannetta, joissa hän näin toimii. Tämä asia on nimenomaisesti mainittu muun muassa ratkaisussa KHO:2013:44.