Tilinpäätösinformaatioon perustuvien automatisoitujen luottoluokitus- ja luottorajamallien rakentaminen toimialatekijät huomioon ottaen - konstruktiivinen tapaustutkimus

Abstract

Tämän konstruktiivisen tutkimuksen tavoitteena on rakentaa luottoluokitus- ja luottorajamallit tapausyrityksen tarpeisiin. Tavoitteena on määrittää yrityksen luottokelpoisuus niin, että mallit perustuvat yrityksen tilinpäätösinformaation ja toimialakoodin hyväksikäyttämiseen sekä niin, että luottokelpoisuuden määrittämisprosessi voidaan automatisoida. Vaihtoehtoisten luottoluokitus- ja luottorajamallien rakentaminen perustuu aikaisempaan tutkimukseen yrityksen konkurssin ennustamisesta sekä tilinpäätösanalyysiin.

Tutkielmassa käytettävä aineisto koostuu kahdesta eri otoksesta. Tunnuslukujen valintaa varten analysoidaan 84 562 suomalaisen yrityksen tunnuslukujen eroja ja niiden yhteyksiä konkurssiin ajautumisen kanssa. Tämä aineisto on jaettu kahdeksaan eri toimialaan, jotta mahdolliset erot toimialojen välillä havaitaan. Vaihtoehtoisten mallien toimivuutta taas testataan 136 916 yrityksen tilinpäätöksillä. Luottoluokitusmalleja testataan kahdesta näkökulmasta: mallien kykynä ennustaa yrityksen konkurssi sekä kykynä määrittää yrityksen taloudellinen tila. Luottorajamalleja taas testataan arvioimalla niiden oikeellisuutta rahoittajan näkökulmasta.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että yrityksen tilinpäätöksestä saatavan informaation sekä toimiala-jaottelun perusteella pystytään suhteellisen luotettavasti määrittämään yrityksen luottokelpoisuus. Tutkimuksessa kehitetyllä Tamarin (1966) riski-indeksiin perustuvalla luottoluokitusmallilla pystyttiin luokittelemaan 76,8 % tarkkuudella yritykset konkurssi- ja normaaleihin yrityksiin. Tunnuslukujen toimialakohtaisella valitsemisella ei tässä tutkielmassa kuitenkaan ollut vaikutusta luottoluokituksen kykyyn määrittää yrityksen luottokelpoisuus. Luottorajan määrittämisessä tämän tutkielman perusteella parhaiten toimii luottoluokitukseen perustuva luottorajamalli, jossa yrityksellä tulee olla vähintään hyvä luottokelpoisuus, jotta luottoraja määritetään. Kyseinen luottorajamalli antoi vain 18 konkurssiin ajautuneelle yritykselle kaikista 500 konkurssiyrityksestä (0,036 %) nollaa suuremman luottorajan.