The effect of temperature on the zeta potential of magnetite particles in ammonia, morpholine and ethanolamine solutions

Abstract

In nuclear power plants, flow accelerated corrosion releases magnetite particles from the surfaces of the feed water pipes. When these colloidal particles reach the steam generator, they can deposit to the surfaces of the steam generator and produce possibly dangerous and expensive material and thermal degradation phenomena. This deposition is presumed to be affected by the surface charge of the particles, which can be described with the zeta potential.

In this thesis, the zeta potential of magnetite particles in ammonia, morpholine and ethanolamine solutions were measured at the temperatures from 23˚C to 248˚C. The zeta potential measurements were conducted with a streaming potential measuring equipment designed for these measurements. The change in the pressure difference over the column containing magnetite powder and the change in the potential difference between platinum electrodes situated at the both ends of the column were measured as a function of the velocity of the water flow. The resulting ΔE/ΔP was then multiplied with a calculation constant which consisted of the dimensions of the magnetite column, the resistance of the column and the viscosity and the actual permittivity of the solution. In order to conclude these measurements, the measuring equipment was first updated for higher measuring temperatures.

The aim of this thesis was to determine how the zeta potential of magnetite particles changes as a function of temperature when the pH at room temperature is 9.2. It was found out that at room temperature magnetite has a negative zeta potential in ammonia, morpholine and ethanolamine solutions. Increasing temperature resulted in a decrease of the zeta potential magnitude. Near the operational temperature of the steam generator, zeta potential seemed to approach a small but still negative value in all cases. A low zeta potential value can be interpreted as an indication of rather weak repulsive forces between the colloidal magnetite particles and an increased possibility for coagulation and deposition.

Virtauksen kiihdyttämä eroosio-korroosio (FAC) irrottaa magnetiittipartikkeleita ydinvoimaloiden syöttövesiputkien pinnoilta. Kun nämä partikkelit kulkeutuvat voimalan höyrystimeen, ne voivat saostua höyrystimen pinnoille ja aiheuttaa monia mahdollisesti vaarallisia ja kalliita materiaalinvaurioitumismekanismeja ja hyötysuhteen huononemista. Partikkelien pintavarauksen uskotaan vaikuttavan saostumiseen. Tätä pintavarausta voidaan kuvata zeta-potentiaalilla.

Tässä diplomityössä magnetiittipartikkelien zeta-potentiaalia mitattiin ammoniakki-, morfoliini- ja etanoliamiiniliuoksissa huoneenlämpötilasta 248 ˚C:een. Zeta-potentiaalin mittaus suoritettiin streaming potential -mittauslaitteistolla, joka oli kehitetty näitä mittauksia varten. Mittausten aikana liuoksen virtausnopeutta vaihdeltiin samalla kun mitattiin aiheutunut muutos paine-erossa magnetiittipulverista muodostuneen pylvään päiden välillä sekä muutos pylvään päihin sijoitettujen platinaelektrodien välisessä potentiaalierossa. Saatu ΔE/ΔP kerrottiin laskentavakiolla, joka koostuu magneettipylvään mitoista, pylvään resistanssista ja liuoksen viskositeetista ja permittiivisyydestä. Jotta mittaukset voitiin suorittaa, mittauslaitteisto päivitettiin toimimaan korkeammissa mittauslämpötiloissa kuin ennen.

Tämän diplomityön tarkoitus oli kyseisten mittausten perusteella määrittää, kuinka magnetiitin zeta-potentiaali muuttuu lämpötilan kasvaessa emäksisessä liuoksessa, jonka pH huoneenlämpötilassa on 9.2. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että magnetiitilla oli huoneenlämpötilassa negatiivinen zeta-potentiaali sekä ammoniakkia, morfoliinia ja etanoliamiinia sisältävissä liuoksissa. Lämpötilan noustessa zeta-potentiaalin itseisarvo pieneni. Ydinvoimalan höyrystimen toimintalämpötiloja lähestyttäessä zeta-potentiaali vaikutti lähestyvän nollaa pysyen silti negatiivisena. Zeta-potentiaalin pienen itseisarvon voidaan tulkita tarkoittavan sitä, että kolloidisten magnetiittipartikkelien välillä on vain pieni hylkivä sähköstaattinen vuorovaikutus, jolloin koaguloitumisen ja saostumisen riski kasvaa.