Vaihtomaiden hyödyntäminen väylähankkeissa

Abstract

Väylien rakentamisesta aiheutuu lähialueille ja lähialueen ihmisille erilaisia vaikutuksia. Haitalliset vaikutukset kompensoidaan rahamääräisesti maanmittaustoimitusten yhteydessä. Vaikka haittojen vähentäminen ja välttäminen vaihtomaita hyödyntämällä olisi useassa väylähankkeessa mahdollista, käytetään tätä mahdollisuutta vain harvoin. Syynä tähän lienee se, ettei vaihtomaiden hyödyntämiselle ole vakiintuneita toimintamalleja ja valmiita organisatorisia edellytyksiä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin vaihtomaita voitaisiin hyödyntää väylähankkeissa. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin, mitä vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia tällaiseen menettelyyn voi sisältyä. Tutkimuksessa hahmoteltiin menettelytavat vaihtomaiden hyödyntämiseksi. Tutkimuksen lopputuloksena esitettiin prosessikaaviot siitä, kuinka vaihtomaiden hyödyntäminen kytkeytyy osaksi väylähanketta, ja siitä, kuinka vaihtomaiden hyödyntäminen voidaan käytännössä toteuttaa.

Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tapaustutkimuksen kohteena on VT7-tiehanke, jonka yhteydessä on pyritty hyödyntämään vaihtomaita. Tutkimusmenetelmänä oli kirjallisuusanalyysi sekä strukturoidut ja strukturoimattomat asiantuntijahaastattelut. Ensiksi mainittuja haastatteluita käytettiin SWOT-analyysin aineistona ja jälkimäisiä toimintatapojen selvittämiseksi VT7-tiehankkeessa.

Tulokset osoittivat, että vaihtomaiden avulla voidaan vähentää väylähankkeen aiheuttamia haittoja. Haittojen väheneminen tarkoittaa samalla valitusten vähenemistä ja ”ylimääräisten” tierakenteiden vähäisempää tarvetta (siltojen, ali- ja ylikulkujen, yksityisteiden ym. määrän väheneminen). Nämä vaikutukset näkyvät nopeutuneena ja edullisempana prosessina. Vaihtomaita ei kuitenkaan voida hyödyntää jokaisessa tilanteessa taikka jokaisen asianosaisen kanssa, mistä saattaa aiheutua eripuraa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaihtomaita tulisi hyödyntää jatkossa väylähankkeiden yhteydessä pakkokeinojen sijaan, jos maita on hankittavissa vapaaehtoisin keinoin. Vaihtomaiden hyödyntämismenettelyä tulisi kehittää yhteistyössä eri viranomaisten kesken. Jo toteutuneista hankkeista pitäisi kerätä kokemuksia menettelytavan kehittämiseksi.

The construction of routes (highways and railways) causes different kind of damages for the surrounding neighborhood. The financial losses that the routes cause are compensated with money in property formation procedures. In many cases, with the help of exchange land, compulsory measures could be avoided and damages minimized. But because there are no established practices, exchange lands are only seldom utilized.

The study was set up to look into possibilities that the utilization of exchange land could provide. The study analyzed what kind of strengths, weaknesses, possibilities and threats are there in a property formation procedure where exchange lands are utilized in land acquisitions and as compensations. Finally the study formed process descriptions for the utilization of exchange land in route projects.

The study was a qualitative case study. The case studied concerned the construction of highway 7 from Hamina to Vaalimaa. Methods included a literature review, an enquiry and a thematic interview. The enquiry was the main repository for the performed SWOT-analyze. The thematic interview was mainly used to look into the current procedures that were used in the case project.

The results showed that the utilization of exchange lands in route projects would in many cases reduce the negative effects. The reduction of compulsory measures and damages would most likely improve the image of the project and reduce the number of appeals. At the same time, the construction of some expensive elements of the road, such as bridges and underpasses, would become unnecessary. These effects would most likely speed up and cheapen the project. It is not however possible to utilize exchange lands in every case and for every land owner which might lead to an experience of unequality.

As a conclusion the study states it is definitely not reasonable to acquire land by compulsory means in situations where the lands are available by voluntary measures as well. As there are practically no established practices for the utilization of exchange land, the practices should be developed carefully and in cooperation with all of the actors involved.