Ihan turistina – Narratiiveja lähiympäristön merkityksellisyydestä

Abstract

Maisterin opinnäyte vie turistimatkalle lähiympäristöön. Matkan aloituskohta on kuvataidekasvatuksen kentän kokemuksissa ja kirjoittajan aiemman Taideturistina periferiassa -tutkielman havainnoissa, joissa todentuvat niin julkisen taiteen esiintymisen kuin kuvataidekasvatuksen alueellinen epätasa-arvo. Tässä opinnäytteessä tarkastellaan lähiympäristön merkityksellisyyttä kuvataidekasvatuksen näkökulmasta kysymällä: Mikä lähiympäristössä ylipäätään koetaan merkitykselliseksi?

Tutkimuskysymystä lähestytään yhdistelemällä taiteen ja turismin käytänteitä. Valittua lähestymistapaa inspiroivat kuvataiteen kontekstissa aiemmin järjestetyt toisenlaiset turistikierrokset ja kävelyretket, kuten Barcelonassa järjestetty Route of anarchism -kierros ja dadaistien kävelyretket tavanomaisiin paikkoihin. Opinnäytteen tutkimusaineistoksi valikoitui turismin käytänteiden mukaisesti merkityksellisiin paikkoihin johdattavia toisenlaisia turistikarttoja, joiden keräämiseksi on esitetty vapaamuotoinen kerrontapyyntö tutkielmaan osallistuvalle ryhmälle.

Opinnäytteessä lähestytään paikan kokemista fenomenologisesta näkökulmasta, jossa korostuu havaitsijan luova osuus ympäristön esteettisessä kokemisessa sekä havaitsijan ja ympäristön perustavanlaatuinen vastavuoroisuus. Paikkojen ja karttojen narratiivisten ominaisuuksien myötä tutkimusmenetelmäksi on valikoitunut narratiivinen tutkimusote. Liitän omat havaintoni osaksi tutkimustietoa kirjoittamalla autoetnografisia mikronarratiiveja, postikortteja, opaskarttoihin merkityistä paikoista, ihan turistina. Aineistosta muodostuu lopulta visuaalinen esitys, jossa yhdistyvät opaskartat, paikoista otetut valokuvat ja postikorttikirjoitukset. Analysoin tutkimusaineistoa teemoittelemalla, ja sen yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa peilaan löydöksiäni paikan ja epäpaikan käsitteisiin sekä fenomenologisen ympäristöestetiikan teoriaan paikan kokemisesta.

Teemoittelussa ilmenneiden paikkojen toistuvuuksien ja yksittäistapauksien perusteella oli mahdollista tehdä johtopäätöksiä lähiympäristön merkityksellisyydestä. Toistuvuuksien perusteella voidaan todeta yksilöiden kokevan paikan visuaalisen estetiikan ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitykselliseksi lähiympäristössään. Epäpaikkoihin viittaavat yksittäistapaukset sen sijaan herättävät pohtimaan yksilön merkitysmaailman muuttumista ja pysähtymisen merkitystä digitalisoituneessa ja alati liikkeessä olevassa ajassamme. Omakohtainen kokemus paikan taiteistumisesta aineistoa havainnoidessa johtaa lopulta pohdintaan pysähtymisen taidon merkityksestä kuvataidekasvatuksen ja taiteellisen ajattelun kontekstissa.

The master's thesis takes you on a tourist trip to the surrounding area. The starting point of the journey is in the experiences of the field of art education and in the observations of the author’s previous Art Tourist in Periphery study, in which the regional inequality of both public art and art education is verified. This thesis examines the significance of the immediate environment from the point of view of art education by asking: What is perceived as significant in the immediate environment?

The research question is approached by combining art and tourism practices. The chosen approach is inspired by other kinds of tourist tours and walks in the context of the visual arts, such as the Route of anarchism tour in Barcelona and Dadaist walks to usual places. In accordance with tourism practices, other kinds of tourist maps leading to significant locations were selected as the research material for the thesis. In order to collect the research data, a free-form request for narratives has been made to the group participating in the thesis.

The thesis approaches the experience of the place from a phenomenological perspective, which emphasizes the creative role of the observer in the aesthetic experience of the environment and the fundamental reciprocity of the observer and the environment. With the narrative features of places and maps, a narrative research excerpt is selected as the research method. I incorporate my own observations into research data by writing autoethnographic micronarratives, postcards, from places marked on guide maps, as a tourist. The research material eventually becomes a visual representation, combining guide maps, photographs of places and postcard writings. I analyze the research data by theming, and in a more detailed examination of it, I mirror my findings on the concepts of place and non-place, as well as the theory of phenomenological environmental aesthetics about the experience of place.

It was possible to draw conclusions about the significance of the surrounding environment on the basis of the repetitions and individual cases that occurred in the theming. Based on the repetitions, it can be observed that individuals perceive the visual aesthetics of the place and the interaction between people as significant in their immediate surroundings. Individual cases referring to non-places on the other hand provoke reflections of the changing of individuals meaning of world and the importance of stopping in our digitized and ever-moving time. Personal experience of the transformation of a place into art when observing the research material ultimately leads to reflection on the importance of the art of stopping in the context of art education and artistic thinking.