Kandidaatintutkielmassa tulen pääasiassa omakohtaisten kokemusteni perusteella perehtymään siihen mitä vaatii sekä mitä tulee ottaa huomioon, jotta kuvaaminen arktisissa olosuhteissa vaikeiden kulkuyhteyksien päässä on mahdollista. Tässä työssä tulen tarkastelemaan tuotantoon valmistautumiseen liittyviä seikkoja kuten turvallisuuden suunnittelua sekä kouluttautumisen ja kokemuksen vaikutusta turvallisuuteen sekä kuinka arvioida ja tunnistaa riskitekijöitä. Lisäksi tarkastelen lokaation valintaan ja scouttaukseen liittyviä asioita, kuten vuodenaikojen ja päivänpituuden vaikutusta kuvaukseen sekä miten kohteeseen päästään ja miten siellä liikutaan turvallisesti. Kuinka valita oikea kalusto, paljonko kalustoa voidaan ottaa mukaan sekä miten sitä on mahdollista liikutella.
Kuten kaikessa muussakin kuvaamisessa, ennakkotyöllä ja suunnittelulla on suuri merkitys. Tämänkaltaisessa työskentelyssä suunnittelun merkitys ja sen toteutus ovat kuitenkin etenkin turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Kun ollaan tekemisissä luonnon kanssa, on sataprosenttisen kontrollin saavuttaminen mahdotonta ja pienetkin virheet saattavat olla kohtalokkaita. Hyvällä ennakkosuunnitelulla ja ammattitaitoisella työryhmällä, joka tietää mitä on tekemässä, on riskien minimointi kuitenkin mahdollista.
Kuvaaminen arktisissa olosuhteissa vaatii huolellista valmistautumista sekä kykyä adaptoitua muuttuviin tilanteisiin. Se opettaa paineensietokykyä, riskien arviointia ja kärsivällisyyttä. Asioita ja tilanteita, jotka ovat elokuvantekijälle arkipäivää mutta tässä ne vain näyttäytyvät hieman normaalista poikkeavassa muodossa.
Arktisissa olosuhteissa kuvaamiseen ei ole olemassa kouluja ja suuri osa opista sekä informaatiosta saavutetaan kokemuksen kautta sekä oppimalla se kokeneemmilta henkilöiltä alalla. Pahimmillaan tämänkaltainen kuvaaminen voi olla hengenvaarallista mutta parhaimmillaan se on luonnon ja tekijöiden välistä yhteistyötä, jossa voidaan saavuttaa jotain hyvin kaunista ja vaikuttavaa.