Approaching change in rural-urban metabolism - A young planner's approach for ecological reconstruction in rural regions of Finland

Abstract

The Ecological Reconstruction (ER) vision by BIOS research unit aims to change the societal metabolism of Finland to reach the Paris Agreement and other climate goals. In the core of the vision is the holistic view of the economy which contradicts the narrow views of mandatory growth in the market economy. In spatial planning growth oriented approaches are common and growth is often seen as mandatory even in non-growing areas. In the future demand on local production will increase because of decreased security of food and commodity production. This requires a change in rural-urban metabolism which could increase the political importance of rural areas. Two questions arise: Which are the possible contradictions and possibilities between the ER vision and the development practices of rural areas nearby cities in Finland? How should these contradictions and possibilities be approached in planning while promoting systemic change? Shrinking rural neighborhoods often already face problems and have a conflict with centralization and urban growth oriented policies, which creates potential for change. Contradictions arise from the intertwined dependence on non ecological production. I propose co-evolutionary and polyrational spatial planning approaches because in the literature those are considered suitable for uncertain and fragile contexts. However, regional and municipal strategies might be in contradiction with the ER, making fast institutional change towards holistic understanding of economy and resources improbable. Also historically shaped growth oriented and neoliberal institutional norms and interpretation of the land-use and building act might hinder the actualization of the ER goals and acceptance. Influencing on municipal strategies and planning towards more holistic economic policies might require bottom-up tools to support the top-down tools of the ER. I create a new fatalistic-egalitarian planning approach and propose a parallel urban planning institution concept as a possible tool for societal change. The thesis process was iterative and represented an essay-like mixture of research and planning methods. It belongs to the category of research based planning or research with planning methods, which belongs to the gray area of epistemology and the debate of knowledge in between design and research. Thus the results and conclusions are not explicit but rather present possible innovative solutions to emerging planning problems.

BIOS-tutkimusyksikön ekologisen jälleenrakennuksen (EJ) visio pyrkii muuttamaan Suomen yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan saavuttaakseen Pariisin sopimuksen ja muut Suomen ilmastotavoitteet. Vision ytimessä on empiirisiin tutkimustuloksiin nojaava holistinen resurssikeskeinen talousnäkökulma, joka poikkeaa kapeasta, mutta yleisestä talousnäkemyksestä, jonka mukaan talouskasvu on pakollista. Tilallisessa suunnittelussa kasvuorientoituneet lähestymistavat ovat yleisiä ja kasvu nähdään usein pakollisena tavoitteena myös kutistuvilla alueilla. Tulevaisuudessa paikallisen tuotannon määrää on todennäköisesti lisättävä, koska sekä ruokaturvallisuus että tuotantoketjut voivat häiriintyä enenevissä määrin. Tämä vaatii muutosta maaseutu- ja kaupunkialueiden välisessä aineenvaihdunnassa, mikä voi kasvattaa maaseudun poliittista tärkeyttä. Tähän muutokseen liittyy kaksi olennaista kysymystä: Mitkä ovat mahdollisia EJ:n ja kaupungin läheisten maaseutualueiden ristiriitoja ja mahdollisuuksia? Kuinka näitä ristiriitoja ja mahdollisuuksia tulisi lähestyä suunnittelun näkökulmasta samalla edistäen systeemistä muutosta? Pienenevät maaseutualueet kohtaavat jo valmiiksi haasteita keskittämiseen ja kasvuun liittyvien kunnallisten strategioiden kanssa, mikä luo potentiaalia muutokselle. Toisaalta myös omavaraisuuden kulttuuriperintö voi tuoda mahdollisuuksia EJ:n hyväksymiseen käytännön tasolla. Ristiriitoja nousee moninaisista riippuvuussuhteista epäekologisiin tuotantomuotoihin sekä fossiilienergiaan. Lisäksi institutionaaliset ja kulttuuriset uusliberaalit normit voivat vaikeuttaa EJ:n toteutumista ja ohjausta käytännön tasolla. Ehdotan mahdolliseksi ratkaisuksi koevolutionaarista ja polyrationaalista tilallisen suunnittelun lähestymistapaa, sillä suunnitteluteorian kirjallisuudessa ne on tunnistettu yhteensopiviksi herkkien ja epävarmojen kontekstien kanssa. Suunnittelun lähestymistavasta huolimatta alueelliset strategiat saattavat olla ristiriidassa EJ:n kanssa, tehden nopeasta institutionaalisesta muutoksesta epätodennäköistä. Ehdotan mahdolliseksi ratkaisuksi uutta fatalistis-egalitaarista suunnittelun lähestymistapaa sekä sen mahdollistamaa maankäytön suunnittelun rinnakkaisinstituutiota yhteiskunnalliseksi muutostyökaluksi. Diplomityö edustaa esseemäistä tutkimuspohjaisen suunnittelun metodia. Metodi suosii iteratiivista tiedon keruun prosessia, sekä hyödyntä myös kokemuksellista tietoa, jolloin informaation määrä on suurta. Täten tulokset eivät ole ekplisiittisiä, vaan ne tähtäävät pikemminkin ehdottamaan mahdollisia innovatiivisia ratkaisuja ilmenneisiin maankäytön suunnitelun ongelmakohtiin.