Kaupungit ovat globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja epätasa-arvon, näyttämöitä ja kiihdyttäjiä. Jo yli puolien maailman ihmisten asuessa kaupungeissa kohdistuu kaupunkiympäristöihin paineita löytää ratkaisuja niin paikallisiin kuin maailmanlaajuisiin ongelmiin. Kandidaatintyö tutkii, kuinka kaupunkitilojen käyttäjät ovat oma-aloitteisella toiminnallaan keskeisessä roolissa näihin haasteisiin ratkaisujen löytämisessä.
Kandidaatintyö vastaa kahteen tutkimuskysymykseen: Kuinka suunnittelija voi tukea kaupunkitilan itseohjautuvuutta ja millä tavalla Otaniemen kampusalueella käyttäjät ovat muokanneet julkista tilaa. Työ kuvaa käyttäjien kädenjälkeä kolmella Otaniemen ydinalueella ja väittää, että julkisen tilan itseohjautuvuutta tukevat joustava raamikkuus, käyttäjien kokemuksen mukainen uudistussykli sekä keskusteleva hallinto.
Tutkielma alkaa kirjallisuuskatsauksella, joka yhdistää ja vertailee julkisen kaupunkitilan itseohjautuvuuteen liittyviä teemoja sekä metodeja. Metodeista käsitellään tarkemmin kolme: mosaiikkihallinto, suunnittelijan rooli välittäjänä sekä paluuluotaus. Teoriapohjan lisäksi työ havainnoi ja kuvaa Otaniemen kampusaluetta tapausesimerkkinä. Tapauskohde on luonteeltaan erityislaatuinen esimerkiksi yhteisön vahvan järjestäytymisen ja jaetun elämänvaiheen vuoksi. Lopulta tutkielma luo aiemmasta kahdesta osasta synteesin, joka analysoi, mikä tekee Otaniemen kampusalueesta mielenkiintoisen tapauskohteen kaupunkitilan itseohjautuvuudesta, ja kuinka sen ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää muissa kohteissa itseohjautuvuuteen kannustavan kierteen mallin avulla.
Tutkielman teemoista nousee myös vielä vastaamattomia kysymyksiä, ja työ sivuaakin Suomen kontekstissa vähäisesti käsiteltyjä aiheita, kuten aikakäsityksen merkitystä kaupunkikokemukseen sekä suhtautumista paikallisyhteisöihin palveluina.