Tutkimuskysymys
Tämän taiteen maisterin opinnäytetyön tavoite oli tarkastella elokuvateatteria muuttuvassa toimintaympäristössä. Tutkimuskysymykseni oli: Onko yksityisen ja yksisalisen elokuvateatterin mahdollista selvitä hengissä 2010-luvun yhteiskunnassa?
Yhteiskunta ja sen myötä teknologia on kehittynyt viime vuosikymmeninä vaikuttaen myös elokuvateattereihin ja katsojien kulutuskäyttäytymiseen. Erityisesti 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun raju ja nopea teknologinen kehitys on muuttanut toimintaympäristöä. Ketjuihin kuulumattomia, yksityisiä ja vain yhden salin kinoja on enää harvassa. Opinnäytetyö heijastelee tutkimuskysymystä espoolaisen elokuvateatteri Kino Tapiolan kautta laajemmin myös koko Suomen elokuvateatterikenttään.
Tutkimusmateriaali
Tutkimuskysymykseen pyrittiin vastaamaan tarkastelemalla toimintaympäristöä, Kino Tapiolan historiaa ja erityispiirteitä, sekä kerättyä aineistoa. Aineisto koostui kolmesta eri materiaalista: Kirjallisuusaineistosta, tilastoista ja asiakashaastatteluista. Haastatteluja olen analysoinut käyttämällä narratiivista tutkimusotetta.
Johtopäätökset
Tämä tutkimus toteaa, että vakituisesti tuettuna ja vallitseva toimintaympäristö ja yleisö huomioon ottaen yksityisen ja yksisalisen elokuvateatterin on mahdollista selviytyä hengissä 2010-luvulla. Tilastot osoittavat, että elokuvissakäynti on aaltoliikettä, eikä tulevaisuutta sen takia voi ennustaa. Elokuvateattereita ei pelkästään suljeta, vaan myös uusia rakennetaan. Tilastot myös kertovat, että teknologia kehittyy jatkuvasti, ja sen muutoksiin on sopeuduttava niin kuluttajien kuin elokuvateattereidenkin. Kino Tapiola on hyödyntänyt tukirakenteita ja seurannut teknistä ja yhteiskunnallista kehitystä. Niillä toimilla se on pystynyt pitämään ovensa auki. Elokuvateatterin menestyksen salaisuuksiin nostetaan päätösluvussa muun muassa kolmikantainen tukirakenne ja uudenlainen ohjelmistosuunnittelu.