Informaatioteknologian (IT) ja liiketoiminnan välinen strateginen yhteensovittaminen on ollut IT-johtajien huolena jo vuosikymmenten ajan. Yksi mahdollinen syy tähän voi olla se, että yritysten sisällä on usein suuria näkemyseroja yhteensovittamisen tasosta ja tilasta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa näkemyserojen syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa IT:n ja liiketoiminnan yhteensovittamista koskevia näkemyksiä tarkasteltiin sekä muodollisten organisaatiorakenteiden että todellisten vuorovaikutussuhteiden avulla. Lisäksi tavoitteena oli etsiä vaihtoehtoisia selityksiä näkemyseroille mm. yhteisen tietämyksen asteesta, samankaltaisista taustoista liittyen ikään, sukupuoleen, koulutukseen ja yrityksen palveluksessa vietettyyn aikaan, sekä tuoreeseen IT-päätökseen liittyvistä kokemuksista.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin sosiaalisen verkostoanalyysin kvantitatiivisia menetelmiä yhden empiirisen tutkimusasetelman puitteissa. Tiedot kerättiin kyselylomakkeen avulla energiatoimialalla toimivan yrityksen johdolta, IT-henkilöstöltä sekä heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutussuhteissa olevilta henkilöiltä. Todellisten vuorovaikutussuhteisten selvittämisessä käytettiin sosiometrisia kysymyksiä.
Tulokset osoittavat, että organisaation osastorakenteella on merkittävä vaikutus näkemysten samankaltaisuuteen. Tärkeä tekijä näkemysten samankaltaisuuden muodostumiselle on myös henkilöiden välinen työasioihin liittyvä keskustelu- tai neuvonantosuhde, jonka ei tarvitse noudattaa muodollista organisaatiorakennetta. Sen sijaan ystävyyssuhteet tai osastorajoja rikkovat muodolliset organisaatiorakenteet eivät osoittautuneet merkittäviksi tekijöiksi. Myöskään vastaajien ikä, sukupuoli, koulutus tai yrityksen palveluksessa vietetty aika eivät näyttäneet vaikuttavan näkemyksiin tai niiden samankaltaisuuteen. Sitä vaston kokemukset juuri toteutetusta IT-päätöksestä osoittautuvat tärkeiksi tekijöiksi sille, millaiseksi IT:n ja liiketoiminnan yhteen sovittaminen koettiin.
Tutkimus korostaa IT:n ja liiketoiminnan strategisen yhteensovittamisen sosiaalista ulottuvuutta ja tarjoaa tiedeyhteisölle uuden tutkimussuunnan lisäämällä IT:n ja liiketoiminnan yhteensovittamista koskevaan tutkimukseen yksilöiden väliset suhteet. Erityisesti työasioihin liittyvä vuorovaikutussuhde on yhteensovittamista koskevan tutkimuksen kannalta uusi merkittävä käsite. Liikkeenjohdon näkökulmasta tutkimustulokset korostavat verkostodynamiikan tunnistamisen tärkeyttä yhteensovittamista koskevien näkemysten muodostumisessa