The hidden city of immigrants in Helsinki's urban leftovers - The homogenization of the city and the lost diversity

Abstract

Cities acknowledge the diversity of their population and consider the multicultural component a richness of their socio-cultural assets. Immigrants contribute to the reshaping of urban space in many European cities through their amenities. Such amenities, be they secular or spiritual, are a clear spatialization of multiculturalism. Ethnic retail is an emerging phenomenon in Helsinki, and it has increasingly replaced declining independent mainstream retail. Often, clusters of immigrant amenities are formed around Muslim prayer rooms activating a mosque-bazaar alliance that enjoys a dynamic footfall. Such a setting takes place spontaneously and typically at abandoned spaces, called in this dissertation urban leftovers. The leftovers are located in, or nearby, the neighbourhoods with a relative overrepresentation of immigrant population. However, these neighbourhoods are exposed to urban renewal steered by anti-segregation policy, thus facing the threat of erasure. This dissertation examines the capacity of urban planning to plan for diversity. It further studies the characteristics that ethnic retail requires to survive and emerge. The paradigm of The Right to the City is deployed to interpret the response of urban planning to multiculturalism. The findings are numerous. First, immigrant amenities prove their capability to play a role in place making and act as catalysts for public life recovery. Second, in doing so the created places not only fulfil the socio-cultural needs of immigrants, but they also attract mainstream clientele. Third, spontaneity, improvisation and authenticity are the main characteristics empowering the emergence of ethnic retail. However, the findings also show a failure of urban planning to reflect multiculturalism in the growth of the city. Often, the retail premises used by immigrants are demolished. Furthermore, conventional planning as well as alternative planning methods, such as scenario planning and urban planning competitions, have failed to reflect immigrants in the development. The main constraint preventing planning from being multicultural is the absence of a political interest and, accordingly, a clear vision to deal with the spatialization of multiculturalism. On the contrary, the clear vision of the city is its anti-segregation policy, which is by nature a homogenizing mechanism. Thus, the dissertation concludes that immigrants' Right to the City has been ignored.

Kaupungit arvostavat nykyään väestönsä moninaisuutta ja pitävät monikulttuurisuutta rikkautena ja osana sosiokulttuurisia voimavarojaan. Maahanmuuttajat vaikuttavat monissa Euroopan kaupungeissa kaupunkitilan muokkautumiseen palvelutarjonnallaan. Tällaiset palvelut, olivatpa ne sitten maallisia tai hengellisiä, edustavat monikulttuurisuuden tilallistumista. Etninen vähittäiskauppa on nouseva ilmiö Helsingissä, ja se on enenevässä määrin korvannut valtavirran taantuvaa itsenäistä vähittäiskauppaa. Usein maahanmuuttajien palveluiden keskittymät muodostuvat muslimien rukoushuoneiden ympärille luoden moskeijan ja basaarin aktiivisen liiton, joka houkuttelee paljon kävijöitä. Tällainen asetelma syntyy spontaanisti ja on tyypillistä muun väestön hylkäämille tiloille, joita tässä tutkielmassa kutsutaan termillä 'urban leftovers'. Nämä kaupungin 'tähteet' tai 'rippeet' sijaitsevat kaupunginosissa tai niiden lähiympäristössä, joissa maahanmuuttajaväestö on suhteellisesti yliedustettuna. Nämä alueet ovat kuitenkin alttiita segregaation vastaisen politiikan ohjaamalle kaupunkiuudistukselle ja ovat täten vaarassa hävitä. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan kaupunkisuunnittelun kykyä suunnitella monimuotoisuutta. Lisäksi tutkitaan ominaisuuksia, joita etninen vähittäiskauppa tarvitsee selviytyäkseen ja kehittyäkseen. Oikeus kaupunkiin -paradigmaa käytetään tulkitsemaan kaupunkisuunnittelun vastausta monikulttuurisuuteen. Tutkimus osoittaa ensinnäkin, että maahanmuuttajat osoittavat palvelujensa kautta osallistuvansa paikkojen luomiseen ja toimivansa katalyytteinä julkisen elämän elvyttämisessä. Toiseksi näin luodut paikat eivät täytä ainoastaan maahanmuuttajien sosiokulttuurisia tarpeita vaan ne myös houkuttelevat valtavirran asiakaskuntaa. Kolmanneksi spontaanius, improvisointi ja aitous ovat tärkeimpiä ominaisuuksia, jotka edistävät etnisen vähittäiskaupan syntymistä. Tulokset osoittavat kuitenkin myös, että kaupunkisuunnittelussa ei ole onnistuttu ottamaan huomioon monikulttuurisuutta kasvavassa kaupungissa. Usein maahanmuuttajien käyttämät liiketilat puretaan. Lisäksi perinteinen suunnittelu ja vaihtoehtoiset suunnittelumenetelmät, kuten skenaariosuunnittelu ja kaupunkisuunnittelukilpailut, eivät ole onnistuneet huomioimaan maahanmuuttajia kaupunkien kehittämisessä. Tärkeimmät esteet monikulttuurisen suunnittelun tiellä ovat poliittisen kiinnostuksen puute ja puuttuva visio monikulttuurisuuden tilallistumisestasta. Kaupunki pikemminkin haraa segregaation vastaisen politiikkansa kautta vahvasti monikulttuurisuuden tilallistumista vastaan, mikä on omiaan homogenisomaan kaupunkitilaa. Näin ollen väitöskirjassa päädytään siihen, ettei maahan muuttaneiden oikeus kaupunkiin ole toteutunut.