Kymmenen metriä kuljettuani. Taiteellisesta prosessista etääntyminen surutyönä.

Abstract

Tutkimukseni käsittelee taiteellisesta prosessista etääntymistä surutyönä. Tutkimusmenetelmänäni toimii autoetnografia, joka pyrkii, ymmärtämällä yhtä elämää, ymmärtämään elämää kokonai-suudessaan. Tutkimusaineistonani toimivat vuoden mittaisen intensiivisen, fyysisesti raskaan ja henkisesti merkittävän taiteellisen prosessin jälkeen intuitiivisesti kirjoitetut päiväkirjamerkinnät. Vertailen tätä etääntymistä käsittelevää aineistoa taiteilija- tukijana, omakohtaisiin kokemuksiini vanhemman menettämisestä. Tämän lisäksi asetan aineistoni dialogiin aiemman lähdekirjallisuuden kanssa. Käsittelen surutyötä yleisinhimillisenä luopumisen kokemuksena.

Tutkimuksen tuloksena esitän surun ja kasvun teoriaa mukaillen kolmivaiheisen mallin taiteellisesta prosessista etääntymisestä. Sokin ja välttämisen vaiheessa taiteilija vieroittautuu työskentelyyn ja työhön syntyneestä riippuvuus-suhteestaan. Näyttelyn avajaisissa työn pois antaminen konkretisoituu. Siirrytään toiseen vaiheeseen, jossa taiteilija prosessoi ja ”suree” menetystä. Kolmannessa vaiheessa Suru muotoutuu uudelleen. Uudelleen kasvu täyttää taiteilijan uudesta energiasta.

Tutkimustuloksena esittämäni malli on suuntaa-antava, eikä sitä tulee pitää normina. Etääntymisen vaiheet ovat päällekkäisiä ja häilyviä, eivät toisiaan seuraavia selkeitä vaiheita. Lukija voi samaistua kokemukseeni tai olla eri mieltä siitä. Tätä kautta piirtämäni runko toimii työkaluna, jolla lukija voi hahmottaa omaa kokemustaan.