This study approaches the complex phenomenon of adult interaction with contemporary toys. It presents a wide range of theoretical and popular views on toys as artefacts and playful tools connected to both material and digital worlds. By doing so, it opens up a novel area of research that so far, has been overshadowed by an understanding of toys as artefacts limited to childhood and children’s play.
The purpose of this thesis is to increase understanding of the manifold dimensions of adult toy play. By drawing on literature on design and play theories, sociology and anthropology, and utilizing materials collected from visual, material, popular and digital cultures, the study constructs supplementary views to adult relationships, interaction and activities with toys.
This thesis explores how adults approach, bond and play with contemporary, industrially produced toys with a face, namely dolls, soft toys and action figures that range from playthings with a human likeness to characters derived from fantasy.
By comparing the cultural history of toys and previous theories of play with an empirical analysis of adult play with contemporary toys, the author suggests a broader understanding of toys as visual and material, narrative and communicational artefacts that function not only as containers of memories, but as playthings that carry the potential for encouraging the players to creative play and communication both offline and online – in the intimacy of home and in the playgrounds of art and social media.
Designers have an important role in creating playful experiences through toy design, but in the light of this study, it is the player who ultimately develops the dimensions of use for the playthings and thus has the final say in the playful quality of the design work. Toy designers must then understand both play and the players – maybe even be considered players themselves.
In conclusion, this thesis offers views on the principles of adult play(fulness) in contemporary toy cultures and by doing so, opens up the discussion of adults as a more widely acknowledged audience for toy design work and toy research of the future.
Tutkimukseni käsittelee aikuisen leluleikin monimuotoista ilmiötä. Kirja esittelee laaja-alaisesti teoreettisia ja populaareja näkemyksiä leluista artefakteina ja leikin työkaluina, jotka toimivat osana materiaalisia ja digitaalisia ympäristöjä. Väitöskirja avaa näin ollen uutta tutkimusaluetta, joka on aiemmin sivuutettu huomion keskittyessä lapsuudessa tapahtuvaan leluleikkiin. Tutkimuksen tarkoituksena on kasvattaa ymmärrystä aikuisen leluleikin monia ulottuvuuksia kohtaan.
Tutkimus hyödyntää kirjallisuutta kulttuurihistorian, sosiologian, antropologian, visuaalisen kulttuurin, muotoiluntutkimuksen ja leikinteorian kentiltä ja käyttää visuaalisia, materiaalisia, digitaalisia ja populaarikulttuurisia sekä leluteollisuuteen liittyviä aineistoja rakentaessaan näkymiä aikuisten lelusuhteisiin; leluilla tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuteen.
Haastattelemalla lelusuunnittelijoita, taiteilijoita ja ’arjen leluleikkijöitä’ selvitän, miten aikuiset lähestyvät ja luovat suhteita leluihin ja miten nykyajan massatuotetuilla leluesineillä leikitään. Keskityn leluihin, joilla on kasvot – tarkemmin nukkeihin, pehmoleluihin ja erilaisiin figuureihin, jotka esittävät ihmishahmoa tai perustuvat mielikuvituksellisiin olentoihin.
Vertaamalla lelujen kulttuurihistoriaa ja aiempaa leluleikkiin suuntautuvaa leikintutkimusta tutkimuksessani tarkasteltuihin, nykyleluilla tapahtuviin aikuisen leikin muotoihin, ehdotan laajempaa ymmärrystä leluista materiaalisina, visuaalisina ja kommunikatiivisina artefakteina. Tutkimuksessa käsitellyt lelut toimivat paitsi muistisäiliöinä, myös leikin potentiaalin sisältävinä esineinä. Nykylelut kannustavat aikuisia luovaan ja vuorovaikutteiseen, niin kotiympäristössä, sosiaalisessa mediassa kuin taiteessakin tapahtuvaan leikkiin.
Muotoilijoilla on merkittävä tehtävä leikillisten elämysten ja lelujen suunnittelijoina. Tutkimuksen mukaan leikkijät määrittävät kuitenkin itse käyttötapansa leluille. Näin ollen leikkijä ratkaisee viime kädessä muotoilijan onnistumisen leikillisen potentiaalin suunnittelijana.
Väitöstutkimus tarjoaa näkymiä aikuisiällä tapahtuvan, materiaalisia ja digitaalisia piirteitä sisältävän leluleikin periaatteisiin ja aloittaa näin keskustelun aikuisista mahdollisena – ja aiempaa tunnustetumpana – yleisönä tulevaisuuden lelusuunnittelulle ja -tutkimukselle.
Submit a publication
Browse
Statistics