Evon tiedepolut: Puurakenteinen moduulijärjestelmä uuteen kansallispuistoon

Abstract

Hämeenlinnan Evolle suunnitellaan parhaillaan maailman ensimmäisen tiedekansallispuiston perustamista. Kansallispuiston suunnitelmat ovat vielä alkuvaiheessa, ja tämän työn tarkoitus on osallistua keskusteluun siitä, miten uutta kansallispuistoa voitaisiin kehittää arkkitehtuurin keinoin. Työn tavoitteena on esittää uuden kansallispuiston luonto- ja tiedekasvatusta palveleva arkkitehtoninen konsepti, ja se perehtyy siihen miten kyseinen konsepti puumoduulirakentamisen tekniikalla voidaan suunnitella ja toteuttaa kansallispuiston arvokasta luontoa varjelevalla tavalla.

Työ perehtyy Evon retkeilyalueen ja siihen liittyvän Hämeen ammattikorkeakoulun opetusmetsän alueen analyysin kautta kaavaillun tiedekansallispuiston ympäristöön. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä käytetään luonnonmaiseman tilaa arkkitehtuurin näkökulmasta käsittelevää kirjallisuutta. Suunnittelualueanalyysin ja Evon tiedekansallispuistoa valmistelevan työryhmän sekä alueella luontokasvatusta järjestävän Vanajavesikeskuksen edustajien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta on tiedekansallispuistolle laadittu tilallis-toiminnalliset strategiset kehittämistavoitteet ja yleissuunnitelma.

Yleissuunnitelman konseptin lähtökohtana on luoda integroitu kokonaisuus, jossa kansallispuiston tiedotus ja opetus tapahtuvat luonnonhelmassa. Konsepti perustuu kahteen tiedekehään, joiden äärelle tiedekansallispuiston luonto- ja tiedekasvatusta palvelevat tilat hajasijoitetaan. Tiedekehät ovat rengasmaisia luontopolkuja, joiden linjaukset on suunniteltu siten, että ne monipuolisesti kattaisivat Evon eri maisema- ja luontotyyppejä. Uudet tilat on sijoiteltu niiden varrelle maisemallisesti kiinnostaviin kohtiin. Valittu konsepti asettaa erityisiä luonnonsuojelullisia haasteita uusien tilojen suunnittelulle ja toteutukselle, ja työ perehtyy kirjallisuuden ja referenssikohteiden kautta siihen, miten haasteet ovat ratkaistavissa arkkitehtonisesti laadukkaalla tavalla puumoduulirakentamisen keinoin.

Lopuksi työssä esitellään yksityiskohtaiset suunnitelmat uudesta puurakenteisesta moduulijärjestelmästä, jota voidaan käyttää tiedepolkujen tilojen toteutukseen, sekä kaksi tiedekehille laadittua viitesuunnitelmaa, jotka havainnollistavat sen käyttömahdollisuuksia. Suunniteltu moduulijärjestelmä perustuu puurakenteiseen, tilamoduulien ja esivalmistetuista komponenteista koottavan ulkoisen kehikon yhdistelmään, ja sen suunnittelussa on erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, miten uudisrakennukset voidaan kuljettaa ja rakentaa eri puolille kansallispuistoa ilman että ne aiheuttavat pysyviä vaurioita arvokkaalle luonnolle.

In Evo, Hämeenlinna, founding of the world’s first science national park is currently under planning. The planning is still in its initial stages, and the aim of this thesis is to participate in the discussion of how the new national park could be developed through the means of architecture. The aim of the thesis is to present an architectural concept that serves the nature and science education of the new national park, and it explores how – through modular timber construction – such a concept can be designed and realized in a way that preserves the valuable nature of the park.

Through the analysis of the Evo hiking area and the adjacent teaching forest of Häme University of Applied Sciences, the thesis explores the surroundings of the planned national park. The theoretical framework of the analysis is based on architectural literature concerning the spatial aspects of natural landscapes. Based on the analysis of the planning area and personal communications with representatives for the science national park development group and Vanajavesikeskus – an organization currently arranging nature education in Evo, a set of spatial and functional strategic guidelines and a master plan for the science national park have been elaborated.

The aim of the master plan is to create an integrated concept, in which the national park’s information and education take place in the nature. The concept consists of two science rings along which new spaces serving the nature and science education of the national park are decentralized. The science rings are circular nature trails, and their routes have been planned to diversely cover the varying types of nature and landscapes found in Evo. The new spaces are situated along the trails at locations with especially interesting landscapes. However, the chosen concept sets particular challenges of natural protection for the design and realization of the new spaces. Through technical literature and reference projects, the thesis explores how these challenges can be solved with high architectural quality through the means of modular timber construction.

Finally, the thesis presents a detailed design of a modular timber construction system for realizing the new spaces along the science trails, and two reference implementations based on the master plan for the science national park. The proposed timber based modular system combines volumetric modules with an external frame consisting of prefabricated structural components. During the design process, particular attention has been payed to how the new buildings can be transported to and erected at different sites within the national park without permanently damaging the valuable nature.