Tutkielman päämääränä oli selvittää katutaiteen ja kriittisen pedagogiikan suhdetta. Tutkielman ensimmäisessä osassa käsitellään julkisen tilan ja vallan suhdetta, nuorison vaikuttamismahdollisuuksia, katutaidetta kannanoton keinona ja kriittisen pedagogiikan ja katutaiteen suhdetta. Toisessa osassa keskitytään opettajan mahdollisuuksiin ja vastuuseen katutaiteen laittomuuden haasteiden ja opetuksen arvovapauden näkökulmista.
Aineisto kerättiin teemahaastattelujen kautta. Teemahaastatteluissa haastateltiin kahta katutaiteen opettajaa keväällä 2012. Päälähdekirjallisuutena oli suomalainen kriittistä pedagogiikkaa käsittelevä kirjallisuus. Teoria ja analyysi ovat tutkielmassa lomittain: teemahaastattelut ja lähdekirjallisuudesta poimitut ajatukset yhdistettiin teemoittelun kautta.
Katutaiteen opettajat kokivat lupien hankkimisen kadulla työskentelemiseen vaikeaksi, mutta myös muutokselle parempaan suuntaan nähtiin mahdollisuuksia. Vaikeasti poistettavissa olevat teokset koettiin problemaattisiksi opetuksen kannalta. Haastateltavat kokivat katutaiteen opetuksen osaksi yhteiskunnallista vaikuttamista. Toinen haastateltavista toi omia yhteiskunnallisia mielipiteitään esille opetuksessan ja toinen pyrki vaikuttamaan tuomalla esiin vaihtoehtoisen arvomaailman työpajoissa työskentelyn kautta. Molemmat haastateltavat korostivat erilaisten mielipiteiden kunnioittamista.
Kriittisen pedagogiikan kannalta katutaide näyttäytyi mielenkiintoisena valtasuhteita kyseenalaistavana ja rajoja kokeilevana. Katutaiteessa yhdistyivät myös nuorten elämismaailma ja mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.