Policy analysis of Ethiopia’s rural water operation and maintenance policies

Abstract

Non-functioning rural water systems, prematurely breaking down, severely undermine the efforts to achieve universal and equitable access to safe and affordable drinking water for all (SDG 6.1). The current challenge is that even simple water systems, like hand pumps, are struggling with sustainability, operation and maintenance (O&M). The aim of this thesis was to investigate, if a push towards more advanced rural water systems, prompted by the SDG 6.1, has potential to backfire on rural communities through an increase in non-functionality.

This larger theme was studied through three research questions and a case study of Ethiopia’s water policies. The method used qualitative policy document analysis of Ethiopia’s national water policies (n = 3) within a modified Triple-S framework. The document analysis was triangulated with 11 surveys and three interviews of Ethiopian rural water professionals, at three different administrative levels.

Ethiopia’s policies were found to cover well O&M issues related to the Triple-S building blocks. Nevertheless, the implementation seems to be lacking. The key bottlenecks for more sustainable O&M were found to be finance and human capacity. Currently, even simpler water systems are struggling to be adequately operated and maintained, which raises concerns towards the trend of larger and more advanced water systems.

The implementation and oversight of policies related to O&M should be prioritized. As oversight and implementation of policies requires resources, it would be beneficial to them to policies that would have the greatest impact on O&M. Monitoring and regulation of rural services are suggested, as they are closely linked to many of the Triple-S building blocks. In addition, institutional support structures (especially human and financial capacity) are recommended to be improved before moving toward advanced water systems on a wider scale.

Maaseudun toimimattomat ennenaikaisesti hajoavat vesipisteet heikentävät huomattavasti kestävän kehityksen tavoitteen 6.1 pyrkimystä saavuttaa turvallinen ja edullinen juomavesi kaikille (SDG 6.1). Tällä hetkellä jopa yksinkertaisten vesijärjestelmien, kuten käsipumppujen, kestävyydessä sekä käytössä ja ylläpidossa on puutteita. Tämän työn teemana oli selvittää, voivatko SDG 6.1:n edellyttämät kehittyneemmät vesijärjestelmät tuottaa ei-toivottuna seurauksena vesijärjestelmien toimimattomuutta tulevaisuudessa.

Tätä laajempaa teemaa tutkittiin kolmella tutkimuskysymyksellä ja Etiopian vesipolitiikan tapaustutkimuksella. Menetelmänä käytettiin kvalitatiivista poliittisten asiakirjojen analyysia Etiopian kansallisesta vesipolitiikasta (n = 3) ja modifioitua Triple-S viitekehystä. Asiakirja-analyysi kolmioitiin Etiopian maaseudun vesialan ammattilaisten kyselyillä (n = 11) ja haastatteluilla (n = 3) kattamaan kokonaisuudessaan kolme hallinnollista tasoa.

Etiopian politiikan havaittiin ottavan hyvin huomioon Triple-S viitekehyksen rakennuspalikoihin liittyviä käyttö- ja kunnossapitonäkökulmia. Politiikan täytäntöönpano on kuitenkin heikkoa. Rahoituksen ja inhimillisten valmiuksien puutteiden havaittiin olevan kestävän käytön ja kunnossapidon toteutumisen suurimpia pullonkauloja. Yksinkertaisempien vesijärjestelmien nykyiset tiedossa olevat käyttö- ja kunnossapitohaasteet herättävät huolta suurempia ja kehittyneempiä vesijärjestelmiä suosivasta suuntauksesta.

Käyttö- ja kunnossapitotoimintaan liittyvän politiikan täytäntöönpano ja valvonta olisi asetettava etusijalle. Koska tämä vaatii resursseja, olisi hyödyllistä ohjata ne politiikkaan, jolla on suurin vaikutus käyttöön ja ylläpitoon. Ehdotuksena on maaseudun vesihuollon valvonta ja sääntely, millä olisi vaikutusta moniin muihin Triple-S rakennuspalikoihin. Lisäksi suositellaan maaseudun vesihuollon institutionaalisten tukirakenteiden (erityisesti inhimillisen ja taloudellisen kapasiteetin) parantamista, ennen kuin edetään kehittyneempiin vesijärjestelmiin laajemmassa mittakaavassa.