Käytöstä poistuneiden teollisuusympäristöjen ominaisuuksien hyödyntäminen maisema-arkkitehtuurissa. Esimerkkinä Karanpuiston ideasuunnitelma

Abstract

Diplomityö käsittelee käytöstä poistuneiden teollisuusympäristöjen ominaisuuksia ja niiden hyödyntämistä maisema-arkkitehtuurissa. Se osoittaa miten näiden ympäristöjen ominaisuuksien tunnistaminen ja tutkiminen voi olla keino ympäristöystävällisempään maisema-arkkitehtuuriin. Työ tarjoaa vastauksia länsimaisen teollistumisen murrosten myötä tyhjilleen jääneiden rakennuksien ja rakenteiden uusiokäyttöön maisema-arkkitehtuurissa niiden purkamisen sijaan.

Työssä keskitytään 1960-luvulla alkaneen deindustrialisaation myötä käytöstä poistuneiden teollisuuympäristöjen historiaan, itsestään kehittyneeseen kaupunkikulttuuriin, kaupunkiekologiaan sekä niiden sisältämien rakennusten ja rakenteiden raunioitumisprosessiin. Työ esittelee, minkälaista maisema-arkkitehtuuria näille ympäristöille on suunniteltu painottuen niiden suunnittelun taustalla vaikuttaneisiin suunnitteluparadigmoihin.

Työ koostuu kolmesta osasta. Työn osat järjestyvät kronologisesti maisema-arkkitehti Ellen Braaen kehittämän muodonmuutosparadigman mukaan. Kokonaisuutena työ osoittaa, millä tavalla käytöstä poistuneita teollisuusympäristöjä voidaan suunnitella maisema-arkkitehtuurissa, jotta niiden alkuperäinen vaikuttavuus voitaisiin säilyttää. Ensimmäisessä osassa tutkitaan, mitä ominaisuuksia näiltä alueilta enimmäkseen löytyy. Ominaisuudet esitellään ensin taostottavan teorian pohjalta, jonka jälkeen niitä sovelletaan työn suunnittelualueella Espoossa sijaitsevaan, käytöstä poistuneeseen, Oy AGA Ab:n tehdasalueeseen. Työn toisessa osassa rakennetaan rauniopuistojen historian ja restauroinnin avulla käsitys siitä, mitä käytöstä poistuneille teollisuusympäristöille on tehty maisema-arkkitehtuurin avulla. Tämän lisäksi toisessa osassa esitellään tarkemmin viime vuosikymmenien maisema-arkkitehtuurin esimerkkien avulla, miten Braaen muodonmuutosparadigma soveltuu käytöstä poistuneiden teollisuusympäristöjen uudelleen suunnitteluun. Työn kolmannessa osassa sovelletaan kahden ensimmäisen osan löydöksiä Karanpuiston ideasuunnitelman avulla. Puistosuunnitelma perustuu sen nykyisiin, ajan kulun avulla, toimiviin prosesseihin, kuten sukkessioon, hallittuun raunioitumisprosessiin ja itsestään kehittyvään kaupunkikulttuuriin.

Käytöstä poistuvat teollisuusympäristöt ovat kaupunkikehitykselle suuri potentiaali, mutta niiden ominaisuudet nähdään haastavina, minkä myötä alueita puretaan unohtaen niiden historialliset, ekologiset, kaupunkikulttuurilliset ja prosessikeskeiset ominaisuudet. Tämä työ tarjoaa Suomen maisema-arkkitehtuurille uudenlaisen lähestymistavan, jonka avulla voidaan säilyttää vaaralliseksikin koetut ympäristöt. Tämä lähestymistapa perustuu olemassa olevaan teollisuusympäristöön ja sen prosessien ymmärtämiseen. Toimiakseen se vaatii maisema-arkkitehdilta tutkivaa työtä käytöstä poistuneesta teollisuusympäristöstä sen ominaisuuksien ymmärtämiseksi. Näiden ominaisuuksien hyödyntäminen maisema-arkkitehtuurissa vaatii suunnittelijalta pitkäaikaista sitoutumista alueeseen, jotta lopputulos nähtäisiin, jos sellaista edes on.

This master’s thesis deals with the qualities of inactive industrial environments and their utilisation in landscape architecture. It shows how identifying and exploring the qualities of these environments can be a means to more environmentally friendly landscape architecture. The thesis provides landscape architectural answers to the re-use buildings and structures that left empty by the transformations of Western World’s industrialization instead of their demolition.

The thesis focuses on the inactive industrial environments’ history, which began with the deindustrialisation in the 1960s, self-developed urban culture, urban ecology and the process of the destruction of the buildings and structures they contain. The thesis presents what kind of landscape architecture has been designed for these environments, focusing on the design paradigms that influenced these design projects.

The thesis consists of three parts. The parts of the work are arranged chronologically according to the transformation paradigm by landscape architect Ellen Braae. As a whole, the thesis shows how inactive industrial environments can be designed in landscape architecture to maintain their original ruinous atmosphere. The first part examines what qualities are most often found in these areas. The qualities are first presented on the basis of a background theory, after which they are applied to the inactive Oy AGA Ab factory area which located in design area of the thesis in Espoo. In the second part of the thesis, the history and restoration of ruined parks is presented to increase an understanding of what has been done to inactive industrial environments in generally with the help of landscape architecture. In addition, the second part presents in more detail, using examples of landscape architecture in recent decades, how the Braaes transformation paradigm applies to the reuse of inactive industrial environments. In the third part of the thesis, the findings of the first two parts are applied with the Karanpuisto idea plan. The park plan is based on its current, time-passing processes, such as succession, the controlled ruining process of structures, and the self-developed urban culture.

Inactive industrial environments have great potential for urban development, but their qualities are seen as challenging, leading often to the total demolition of areas, forgetting their historical, ecological, urban cultural and process-oriented qualities. This work offers a new approach to Finnish landscape architecture, which can be used to preserve environments that are perceived as dangerous. This approach is based on the existing industrial environment and the understanding of its processes. In order to function, it requires a landscape architect to do exploratory work in the inactive industrial environment to understand its qualities. In landscape architecture it requires a long-term commitment from the designer to the area in order to see the end result, if there is any.