Transformational dramaturgy for VR simulations - the affordances of ludo-narrative virtual reality performances in player-self transformations

Abstract

This thesis presents a theoretical grounding for transformational dramaturgy in ludo-narrative virtual reality performances, referred to as VR simulations. The thesis regards self-transformative experiences as disruptive, pervasive and emergent psychological phenomena (Gaggioli, 2016). Phenomenologically separated Experiencing Self (XPS) and Narrative Self (NAS) are identified on the grounds of the Networked self (Banks, 2015), depth psychology, embodied cognition and motivational psychology.

Transformational affordances of VR simulations are developed by synchronising the research on narratological constructivism, role-playing, and participatory performances. The main dramaturgical concepts elaborated on the thesis include ”Transformation of Hero”, “Value Collision”, “Transformative Decision”, ”The Magic Circle”, “Liminal Self”, “Flow” and “Awe”.

Three dramaturgical lenses of narrative, game and play designs are applied to the VR performance Love Simulation EVE. The results suggest implementing transformative affordances by i) integrating the player-self personally into diegetic world-building and ii) pushing the player’s NAS in dilemmatic decision points between values of life. Embodied VR simulations may also afford epistemic transformations of XPS through iii) playful embodied interactions inducing flow and awe and iv) character-to-player intimacy inside the liminality of the virtual world.

Tämä tutkielma kehittää teoriaa transformatiivisesta dramaturgiasta ludonarratiivisissa virtuaalitodellisuusesityksissä, lyhennettynä VR simulaatioissa. Transformaatio käsitetään disruptiiviseksi, kokonaisvaltaiseksi ja emergentiksi psykologiseksi ilmiöksi (Gaggioli, 2016). Networked self-mallin (Banks,2015), syvyyspsykologian, kognitiotieteen ja motivaatiopsykologian pohjalta tutkimus erottaa toisistaan kaksi fenomenologista minuutta: ”Kokeva minuus” (Experiencing self, XPS) ja ”Tarinallistava minuus” (Narrative self, NAS).

Teoriaa edistetään VR-simulaatioiden transformatiivista dramaturgiaa narratologista konstruktivismia, rooli-pelaamista, ja osallistavia esityksiä yhdistämällä. Tärkeimmät dramaturgiset konseptit ovat ”Sankarin muutos”, ”Arvojen Ristiriita,” ”Transformatiivinen päätös”, ”Taikapiiri”, ”Liminaalisuus”, ”Flow” sekä ”Awe”.

VR-performanssi Rakkaussimulaatio EVE:n dramaturgiaa luodaan tarinan, pelin, ja leikin dramaturgian kautta. Tulokset osoittavat että transformatiivisuus mahdollistuu kun i) pelaajan minuus istutetaan osaksi tarinamaailmaa ja ii) ”tarinallistava minä” pakotetaan kohtaamaan arvojen ristiriitoja. VR:n kehollisuus mahdollistaa epistemologista kasvamista kun iii) pelaajien kahdenkeskiset kohtaamiset johtavat ”flow” ja ”awe” -kokemuksiin ja iv) hahmojen ja pelaajien intimiteettiin virtuaalisessa liminaalitilassa.