Helsingin seudun lasten ja nuorten liikkumistavat arkipäivän matkoilla

Abstract

Lasten ja nuorten aktiivisen ja itsenäisen liikkumisen on havaittu vähentyneen viimeisten 30 vuoden aikana Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa. Kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä kuljetut koulu- ja vapaa-ajan matkat ovat tärkeä osa lasten ja nuorten arkiliikuntaa, minkä lisäksi itsenäinen ja aktiivinen liikkuminen tukee monin tavoin kehitystä ja hyvinvointia. Nuorena opittu aktiivisuus voi parhaimmillaan muodostua tavaksi ja pitkällä aikavälillä edistää myös aikuisväestön terveyttä sekä liikennejärjestelmän kestävyyttä.

Tässä työssä tutkin syksyllä 2018 kerätyllä HSL:n Liikkumistutkimusaineistolla Helsingin seudun 7–17-vuotiaiden lasten ja nuorten (n=1536) liikkumistapoja ja fyysisen aktiivisuuden määrää arkipäivän matkoilla. Kävely oli lasten ja nuorten yleisin tapa liikkua. Kestäviä kulkutapoja eli kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosittiin etenkin koulumatkoilla. Vapaa-ajan matkoista useammat olivat henkilöautokyytien varassa. Lasten ja nuorten kulkutapajakauma oli sukupuolittunut siten, että pojat kulkivat useammin pyöräillen ja tytöt useammin kävellen ja joukkoliikenteellä. 9–11-vuotiaat lapset olivat fyysisesti aktiivisimpia arjen matkoilla. Joukkoliikenteen kävelyosuuksien huomioiminen lisäsi merkittävästi etenkin 15–17-vuotiaiden ja sisemmillä kaupunkialueilla asuvien lasten ja nuorten aktiiviseen liikkumiseen käytettyä aikaa.

Tulosten valossa Helsingin seudun lasten ja nuorten tarpeita on otettava huomioon päätöksenteossa edistämällä väestöryhmän kestävän liikkumisen edellytyksiä erityisesti vapaa-ajan matkoilla. Lähellä sijaitsevat toimintamahdollisuudet, turvalliseksi koetut kävely- ja pyöräily-ympäristöt sekä laadukkaiden joukkoliikennepalveluiden saavutettavuus ovat keskeisiä lasten ja nuorten kestävää, itsenäistä, fyysisesti aktiivista ja sosiaalisesti oikeudenmukaista liikkumista tukevia tekijöitä.

The active and independent mobility of children and adolescents has reduced over the past 30 years in Finland and many other European countries. School and leisure trips on foot, by bicycle, and by public transit (PT) are fundamental for sufficient physical activity (PA) in children and adolescents. Furthermore, independent and active mobility has been shown to support child development and well-being. Eventually, developing physically active habits at a young age may also benefit adult public health and sustainability of the transit system.

In this thesis, I studied the everyday mobility patterns and the amount of everyday physical activity in children and adolescents (7 to 17 years, n=1536) living in the Helsinki region. I conducted the study using the data from HSL Travel Survey 2018. Walking was the most used mode of transport among children and adolescents. Sustainable travel modes, i.e. walking, cycling and PT, were especially popular on school trips. Leisure trips were more often traveled by car. Gender was associated with the modal split of children and adolescents: while boys cycled more frequently, girls walked and used PT more often. The PA levels were highest in children aged 9–11. Walking to PT significantly increased the PA time in children and adolescents, especially among residents of inner urban areas and in adolescents aged 15–17.

The results suggest that the needs of children and adolescents living in the Helsinki region should be acknowledged in policy-making by promoting sustainable transport specifically on leisure trips. Nearby affordances, safe walking and cycling environments, and the availability of high-quality PT are key factors in supporting sustainable, independent, physically active, and socially just means of mobility.