This thesis explores the subsistence of copyright protection for artistic works made with artificial intelligence (AI). The original human contributions that go into formation of these works are outlined and assessment made on whether they have the potential to meet the criteria of eligibility for copyright protection. Moreover, the suitability of the current system to protect these works is evaluated through the lens of international copyright law.
Agreements on which the international copyright legal framework is based on such as the Berne Convention, are fundamentally founded on the assumption of a human author and the requirement of originality. While the concept of artificial creativity is intriguing, eligibility for copyright protection requires the work to contain a sufficient amount of human originality. Terms AI-generated and AI-assisted have surfaced to delineate the extent of original human contributions but so far lacking clear definitions should be used with care as the legal terminology has not fully been established. Furthermore, as a result of the relatively novel nature of the subject matter, limited legislative efforts and case law exist on how copyright doctrines relate to works created with AI. Nevertheless, technologies such as photography can be identified to share similarities to how originality is expressed by means of making arrangements, processing and selection, and can therefore be used as a comparison in legal analysis. The involvement of AI in the creative process should not by itself preclude the availability of copyright protection any less than that of other technological devices.
Albeit creating works with AI may contain various forms of human originality implying eligibility for protection, modern AI applications equally have the capacity to produce works that appear indistinguishable from ones made by human authors where the exercised human originality is sufficiently non-existent, vague or convoluted that protection by traditional copyright doctrines appears unfitting. While the required threshold of human originality is generally regarded as a reasonably low one, these works arguably necessitate a closer inspection of the requirement.
The legal treatment and potential impact to the creative market of low-cost AI-generated works that can be produced in large quantities and effectively look and function like traditional human authorial ones is yet to be fully determined. As the implications of these works include economic and social ones, the treatment of such works should not be left guided by judicial decisions alone. While the default position would be to leave them in the public domain, solutions such as the work made for hire doctrine in the US or a related right in the EU could serve to clarify the balance between protection and access for these works.
Tämä tutkielma tutkii tekijänoikeudellisen suojan edellytyksiä tekoälyn avulla luotuihin kuvataideteoksiin. Tutkielma pyrkii selvittämään millä eri tavoin teoksen luomisen aikana voidaan täyttää teoskynnyksen ylittämiseksi vaadittu omaperäisyysvaatimus sekä kuinka hyvin olemassa olevat kansainväliset säädökset soveltuvat näiden teosten sääntelyyn ja voidaanko niiden välillä havaita eroja.
Kansainvälistä tekijänoikeusjärjestelmää säätelevät sopimukset, kuten Bernin sopimus edellyttävät tekijänoikeudellisen suojan saamiseksi ihmistekijää sekä riittävää omaperäisyyden ilmaisemista. Teoskynnyksen ylittymisen arviointia varten on esitetty kategorisointia tekoälyn avulla tuotettuihin sekä tekoälyn itsenäisesti tuottamiin teoksiin. Tällainen jaottelu ei kuitenkaan käytännössä ole yksinkertaista, eikä sille toistaiseksi ole esitetty selkeitä määritelmiä tai rajoja. Aiheen ollessa verrattain uusi, ei tämän lisäksi selkeää lainopillista ohjeistusta tai oikeuskäytäntöä asiaan liittyen toistaiseksi juuri ole olemassa.
Tekijänoikeusjärjestelmä sallii omaperäisyyden ilmenemisen teoksen tekemistä varten tehtyjen järjestelyiden, muokkausten sekä valintojen muodossa. Vastaavanlaisia luovia valintoja tehdään esimerkiksi valokuvauksessa, jonka tekijänoikeudellista kohtelua voidaan tältä osin verrata tekoälyn avulla tehtyjen teosten kohteluun. Tekoälyn käyttäminen teosten tuottamiseen ei sinänsä estä tekijänoikeuden syntymistä sen enempää kuin muunkaan teknisen apuvälineen käyttö, kunhan teoksesta on löydettävissä riittävä määrä luovia ja omaperäisiä valintoja.
Tekoälyalgoritmien kehityksen myötä on kuitenkin yhtäläisesti tullut mahdolliseksi tuottaa teoksia, joita on ulkoisesti vaikeaa erottaa ihmisten tekemistä ja joista ei ole selkeästi erotettavissa riittävää omaperäisyyttä suojan saamiseksi. Tällaisia teoksia on mahdollista tuottaa edullisesti suuria määriä, ja niiden lainopillinen kohtelu sekä kokonaisvaikutus luovaan alaan ei ole vielä täysin selvillä. Vaikka vaaditun omaperäisyyden määrää ei tekijänoikeuden kannalta ole perinteisesti pidetty korkeana, tällaiset teokset asettavat tarpeen tarkastella suojan vähimmäisvaatimuksia tarkemmin. Koska tekijänoikeuden saatavuudella näiden teosten osalta on juridisten seurausten lisäksi mahdollisesti sosiaalisia sekä taloudellisia seurauksia, ei päätöksiä niiden kohtelusta tulisi tehdä pelkästään lainopillisin perustein. Oletusarvoisesti tekoälyn avulla luodut teokset, jotka eivät täytä omaperäisyysvaatimusta jäävät ilman tekijänoikeudellista suojaa. Mahdolliset vaihtoehtoiset sääntelykeinot kuten ”work made for hire” sääntely Yhdysvalloissa tai uusi lähioikeus Euroopan Unionissa voisivat kuitenkin selventää tekijänoikeuden kannalta, kuinka laajasti tällaisia teoksia on perusteltua suojella.
Submit a publication
Browse
Statistics