Tutkielma käsittelee sarjakuvan typografiaa ja sen eri tasoja sekä sarjakuvan kääntämisen problematiikkaa visuaalisesta näkökulmasta.
Työ lähti liikkeelle tarpeesta ymmärtää sarjakuvan typografian lainalaisuuksia ja historiaa sekä lisäksi tuottaa käytännön tietoa, jota muut sarjakuvataiteilijat voisivat hyödyntää jokapäiväisessä työssään.
Sarjakuvan typografian ilmentymät jaetaan tutkielmassa viiteen eri tasoon. Jako perustuu typografisten osien funktioon. Tasot ovat leipätekstitaso, (dialogi- ja kertojateksti), akustinen taso, omistajataso, lavastetaso ja detaljitaso.
Tutkielmassa esitellään sarjakuvan tyyppikirjoituksen käsite ja selvitetään syitä sille, miksi valtavirtasarjakuvatypografian käytänteet ovat muokkautuneet sellaisiksi kuin ne ovat. Tutkielma myös esittää, että sarjakuvalla on eri koululaitoksissa opetettavan tyyppikirjoituksen tapaan omankaltai-sensa perusmuoto, ja että valtaosa sarjakuvatypografeista pohjaa tekstausjälkensä tai luomansa digitaalisen sarjakuvakirjaintyypin muodot ja käyttäytymisen sen lainalaisuuksiin.
Sarjakuvatypografian luonne ja problematiikka paljastuvat erityisesti sarjakuvaa kääntäessä, mistä johtuen kääntämiseen liittyvää problematiikkaa käsitellään omassa luvussaan.
Tietoa on haettu pääasiassa empiirisesti sarjakuvateoksia havainnoimalla ja vertailemalla. Tutkimusaineistoa on täydennetty muilla kirjallisuuslähteillä, sekä haastattelemalla sarjakuvan parissa työskenteleviä ammattilaisia.