Maankäyttömaksujen määräytymisen perusteiden vertailu Suomen suurimmissa kaupungeissa

Abstract

Uusista asemakaavoista sekä asemakaavamuutoksista aiheutuu usein asemakaavoitettavalla alueella olevalle kiinteistölle arvonnousua. Kiinteistön omistaja on velvollinen osallistumaan uudesta kaavasta tai kaavamuutoksesta kunnalle aiheutuviin kustannuksiin. Tällöin kiinteistönomistajan täytyy maksaa kunnalle maankäyttömaksu, josta sovitaan maankäyttösopimuksessa. Useat kunnat ovat kirjanneet maankäyttösopimustensa pääperiaatteet maapoliittisiin ohjelmiinsa. Näitä periaatteita ei ole kuitenkaan laissa säädetty, jonka vuoksi ne vaihtelevat kunnittain.

Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää maankäyttömaksujen määräytymisperusteet Suomen suurimmissa kaupungeissa. Työn alussa on kirjallisuuskatsaus, joka luo teoreettisen viitekehyksen työlle. Työn tutkimustulokset puolestaan perustuvat pääsääntöisesti kaupunkien maapoliittisiin ohjelmiin sekä kaupunkien edustajien kanssa pidettyihin haastatteluihin. Haastattelututkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, johon osallistui 1–2 maankäyttösopimusten parissa työskentelevää henkilöä 14:sta eri kaupungista.

Tutkimustulokset osoittivat, että maankäyttömaksujen määräytymisperusteet ovat melko erilaisia eri puolilla Suomea, mutta yhtäläisyyksiäkin toki löytyy kaupunkien välillä. Kaupungit pyrkivät pitämään maankäyttömaksujen määräytymisperusteet mahdollisimman selkeänä ja johdonmukaisena, jolloin maanomistajat kykenevät itse ennalta arvioimaan tulevan maankäyttömaksun suuruusluokan.

The value of a property often increases from new town plans and town plan changes. The owner of the property is liable to contribute to the costs that are caused to the municipality by new town plans or town plan changes. In that case, the property owner must pay the land use fee to the municipality, which is agreed in the land use agreement. Several municipalities have incorporated the main traditions of their land use agreements into their land policy programs. However, these traditions are not prescribed by law, which is why they vary between municipalities.

The aim of this thesis is to find out the bases for determining land use fees in the largest cities in Finland. At the beginning of the thesis is a literature review that creates a theoretical frame of reference for the work. The research results of the work are mainly based on land policy programs of the cities and interviews with city representatives. The interview survey was conducted as a semi-structured thematic interview with 1–2 people working on land use agreements from 14 different cities.

Research results showed that the criteria for determining land use fees are quite different in different parts of Finland, but there are, of course, similarities between cities. Cities strive to keep the criteria for determining land use charges as clear and consistent as possible, so that landowners themselves are able to estimate in advance the magnitude of future land use fee.