Latency contributors in WebRTC-based remote control system

Abstract

WebRTC is a prominent technology that has gained substantial traction in the past few years. All major browsers support it which makes it an attractive choice for a remote control system. However, WebRTC is mostly used for teleconferencing applications and it's feasibility for remote control has not been studied.

This thesis studies the latency of a WebRTC-based remote control system. A measurement system is designed and implemented for conducting precise and automated latency measurements. Various setups are tested and different internal components are measured to gain thorough understanding on which parts of the system contribute most to the overall latency.

The results form a good basis for further optimization efforts. The measurement system presented in the thesis can be used to validate improvements in the system, and the detailed data on the latency contributions from different components can be used to direct the optimization to the place where results are most easily achievable. Additionally, these results can be used as a guideline when designing a low-latency remote control system.

WebRTC on merkittävä teknologia, joka on saavuttanut huomattavaa suosiota viime vuosina. Kaikki tärkeimmät selaimet tukevat sitä, joka tekee siitä kiinnostavan valinnan etäohjausjärjestelmien toteuttamiseen. WebRTC:n pääasiallinen käyttötarkoitus on videokonferenssit, eikä sen sopivuutta etäohjausjärjestelmiin ole juuri tutkittu.

Tämä diplomityö tutkii WebRTC-pohjaisen etäohjausjärjestelmän viivettä. Työhön kuuluu mittausjärjestelmän suunnittelu ja toteutus, jotta viivettä pystytään mittaamaan tarkasti ja automatisoidusti. Useita koeasetelmia testataan ja järjestelmän sisäisiä komponentteja mitataan, jotta ymmärretään, mitkä osat järjestelmää aiheuttavat merkittävää viivettä.

Työn tulokset toimivat hyvänä pohjana järjestelmän parantamiselle. Työssä käytettyä mittausjärjestelmää voidaan käyttää parannusten vaikutuksen todentamiseen, ja tämän työn tuloksia voidaan käyttää parannuksien kohdentamiseen niihin komponentteihin, jotka aiheuttavat eniten viivettä. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää etäohjausjärjestelmien arkkitehtuurin suunnitteluun ja komponenttien valintaan.