Supervisor’s fair treatment and decision making in an organizational context – A social identity analysis

Abstract

During the last few decades, organizational justice research done within the framework of the rela­tional models of procedural justice has shown that leaders can influence important outcomes with their justice. The present research contributes to this line of research by exploring how dyna­mics of leader­ship affect the justice processes. Specifically, the present research integrates the group value model, the relational model of authority, and the group engagement model with the social identity model of organizational leadership (SIMOL). In addition, in line with multifoci justice research, it develops the relational justice models to consider the dynamic interplay between justice coming from the supervisor and the organization. The thesis consists of four essays. Each essay explores specific research questions. All essays rely on cross-sectional survey data from real-life organizations. In addition, essays III and IV are ba­sed on scenario experiments. The overarching theme in all the essays is the idea that an imme­diate supervisor’s fairness in interpersonal treatment and decision-making (informal justice) more power­­fully influences group members’ identity-related inferences and behavior when he or she represents the in-group, i.e., is in-group prototypical. The findings reveal that supervisor’s informal justice is related to (1) how proud group members are about their in-group, (2) how respected, (3) uncertain, or (4) threatened they feel themselves to be and, via feelings of respect, (5) how likely they are to voluntarily work for the benefit of the organi­za­tion. Importantly, all of these effects are shown to be contingent on leader in-group proto­ty­pi­ca­li­ty. Further, the research shows that the moderating effect of leader in-group prototypicality beco­mes particularly pronounced when the group members identify with the group that the leader repre­sents. It also shows that in-group prototypical supervisor’s justice interacts with organization-level pro­ce­dural justice to affect group members’ experiences of threat. The findings of the thesis contribute to organizational justice research first, by showing that the justice pro­ces­ses are contingent upon the factors that delineate leadership in groups (i.e., leader in-group proto­typicality). Second, they clarify and empirically demonstrate the assumptions of the group value mo­del and the relational model of authority. And third, the results broaden these models by also app­lying them to explain behavioral outcomes and consider concomitant effects of supervisory and orga­nizational justice. Fourth, the results confirm the assumptions of SIMOL. They show that leader in-group prototypicality plays a significant role in influencing followers’ perceptions in the in-group context.

Ryhmäarvomalliin pohjautuva organisaatioissa tehtävä oikeuden­mukaisuus­tutkimus on viime vuosikymmenten aikana osoittanut, että johtajien oikeudenmukaisuudella on merkittäviä seurauksia. Tämä väitöskirja syventää aiempaa tutkimusta selvittämällä, kuinka johtajuuteen liittyvät seikat vaikuttavat lähiesimiehen vuoro­vaikutuksen ja päätöksenteon oikeudenmukaisuuden prosesseihin. Tutkimuksessa ryhmäarvomallin, relationaalisen auktoriteetin mallin ja ryhmään liittymisen mallin perusoletukset yhdistetään sosiaalisen identiteetin johtamismallin (SIMOL) ajatusten kanssa. Lisäksi ryhmäarvomallia laajennetaan oikeudenmukaisuuden eri lähteitä koskevan tutkimuksen mukaisesti siten, että se huomioi sekä esimiehen että organisaation yhtäaikaisina oikeudenmukaisuuden lähteinä. Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa kussakin tarkastellaan erillisiä tutkimuskysymyksiä. Esseet perustuvat eri organisaatioista kerättyihin kyselyaineistoihin. Lisäksi esseet III ja IV perustuvat kahteen kvasikokeelliseen skenarioaineistoon. Kaikille esseille yhteistä on ajatus, jonka mukaan erityisesti ryhmän tyypillisenä (prototyyppisenä) jäsenenä pidetty esimies voi oikeudenmukaisuudellaan vaikuttaa ryhmän jäseniin. Tutkimus tuo ilmi, että lähiesimiehen osoittama oikeudenmukainen kohtelu ja päätöksenteko ovat yhteydessä siihen, (1) kuinka ylpeitä ryhmän jäsenet ovat ryhmästään, (2) kuinka arvostetuiksi, (3) epävarmoiksi tai (4) uhatuiksi he kokevat itsensä. Lisäksi tulokset osoittavat, (5) että lähi-esimiehen oikeudenmukaisuus on yhteydessä ryhmän jäsenten vapaa­ehtoiseen oman organisaationsa hyväksi työskentelyyn arvostuksen tunteiden kautta. Kaikki nämä yhteydet tulevat esille kuitenkin vain kun esimies on prototyyppinen ryhmän jäsen. Tutkimus myös osoittaa, että ryhmään samastuminen voimistaa prototyyppisyyden merkitystä, ja että proto­tyyppisen esimiehen oikeudenmukaisuus moderoi organisaatiotason menettelytapojen oikeudenmukaisuuden vaikutuksia. Tutkimuksen löydökset muistuttavat, että organisaatiokontekstissa oikeuden­mukaisuus­prosesseja tulee tarkastella ryhmän johtajuuteen liittyvät asiat (esim. esimiehen prototyyppisyys) huomioiden. Tulokset myös selventävät relationaalisten oikeudenmukaisuuden mallien oletuksia sekä todistavat nämä empiirisesti. Tutkimus laajentaa ryhmäarvomallia huomioimaan esimiehen ja organisaation oikeudenmukaisuuden yhtäaikaiset vaikutukset sekä selittämään myös ryhmän jäsenten käyttäytymistä. Tulokset vahvistavat SIMOL:n oletuksia ja osoittavat, että esimiehen sisäryhmäprototyyppisyys on merkittävä ryhmän jäsenten havaintoihin vaikuttava tekijä.