Asemanseutujen sosioekonominen kehitys Helsingissä 2010-2020 ja sen suhde kaupunkitilan laatuun – tapaustutkimuksena Malmi, Mellunkylä ja Kannelmäki-Malminkartano

Abstract

Asemanseudut ovat Helsingin yleiskaavassa 2016 tärkeitä liikenteen solmukohtia ja paikallisia aluekeskuksia. Sen vuoksi niiden kehitykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota tulevina vuosina. Tutkielmani tavoitteena oli tarkastella näiden rautatie- ja metroasemien ympäristöjen sosioekonomista kehitystä vuodesta 2010 lähtien. Lisäksi halusin analysoida, millainen vaikutus asemanseutujen kaupunkitilan laadulla on niiden sosioekonomiseen tilanteeseen. Esimerkkialueiksi tarkasteluun valikoituivat Helsingin kaupunkiuudistusalueet Malmi, Mellunkylä ja Kannelmäki-Malminkartano. Aihetta ei ole vuosien saatossa juurikaan tutkittu näillä rajauksilla.

Sosioekonomista kehitystä analysoidakseni käytin muuttujina korkeakoulutettujen osuutta, työllisyysastetta, mediaanipalkkaa sekä muita kieliä äidinkielenään kuin suomea tai ruotsia puhuvien osuutta asemanseutujen asukkaista. Lisäksi tarkastelin asemanseutujen kehitystä ja tilannetta muidenkin muuttujien, kuten asuntojen hallintamuodon ja turvattomuuden tunteen suhteen. Kaupunkitilan laadun osalta hyödynsin Panu Söderströmin laatimaa kymmenkohtaista laatukriteeristöä kävely-ympäristöille ja arvioin sen avulla esimerkkialueideni kaupunkitilaa. Otin tarkasteluun vertailun vuoksi mukaan myös Myllypuron, joka toimii esimerkkinä asemanseudun kehityshankkeista. Myllypurossa on johdonmukaisilla toimilla onnistuttu vaikuttamaan palvelurakenteen ja julkisten tilojen laadun kohentumisen lisäksi myös sosioekonomiseen tilanteeseen positiivisesti.

Aineistona käytin esimerkiksi Helsingin kaupungin omia tutkimuksia sekä kansainvälistä ja kotimaista kirjallisuutta aihepiiristäni. Lisäksi hyödynsin muun muassa Tilastokeskuksen ja HSY:n paikkatietoaineistoja.

Tutkimustulokseni osoittavat, että asemanseutujen sosioekonominen tilanne on parantunut yleisesti, mutta erot asemanseutujen välillä ovat pysyneet samanlaisina tai jopa kasvaneet joillain mittareilla. Suurimmalla osalla asemanseuduista sosioekonominen tilanne on myös heikompi kuin kaupungissa keskimäärin, vaikka erot asemanseutujen välillä ovatkin merkittäviä. Pääosin sosioekonomiselta rakenteeltaan paremmassa tilanteessa olivat asemanseudut keskustan läheisyydessä ja heikoimmassa alueet itäisessä ja koillisessa Helsingissä. Kaupunkitilan suhteen laatu oli jollain tasolla yhteydessä sosioekonomisen rakenteen kanssa, sillä kaikilta sosioekonomisesti haastavissa tilanteissa olevilta esimerkkialueiltani oli löydettävissä yhteisiä heikkoja piirteitä. Esimerkiksi sosiaalisen valvonnan puute, nuhjuinen ympäristö ja kohtaamispaikkojen heikko laatu yhdistivät alueita. Toisaalta laatu vaihteli huomattavasti myös alueiden sisällä. Myllypuro sai kaupunkitilaltaan parhaan arvioinnin, mutta sen sosioekonominen tilanne ei kuitenkaan ollut juuri verrokkialueita parempi. Myllypurossa toteutetut kehityshankkeet ovat kuitenkin suunta, johon myös kaupunkiuudistusalueilla tulisi pyrkiä. Etenkin alueen asukasmäärä on noussut uudistusten myötä ja sen kaupunkitilan laatu on noussut. Myös sosioekonominen tilanne on kohentumassa, ja vaikka muutos ei varmasti yksin ole seurausta kaupunkitilan laadun kohentumisesta, oma osansa muutok-sesta sillä voi olla. Muutosten seurantaa tarvitaan silti jatkossakin, vaikka suunta kehitykselle on oikeanlainen.

In the Helsinki Master Plan 2016, station areas are important transport hubs and local centers. Therefore, special attention should be given to their development in the coming years. The aim of my research was to examine the socio-economic development of the environments close to these train and metro stations since year 2010. In addition, I wanted to analyze the impact of the quality of public urban space in their socio-economic situation. The urban reform areas of Helsinki, Malmi, Mellunkylä and Kannelmäki-Malminkartano were selected as example areas for this study. Over the years, the sit-uation has hardly been studied within these limitations.

To analyze socio-economic development, I used the share of highly educated people, the employment rate, the median wage and the share of speakers with first languages other than Finnish or Swedish, among the inhabitants of the status areas. In addition, I examined the development and situation of the station areas with other variables, such as the share of subsidized and owner-occupied housing and the feeling of insecurity. Regarding the quality of the urban space, I utilized the ten-point quality criteria for walking environments developed by Panu Söderström and used it to assess the urban space in my exemplary areas. For comparison, I also analyzed Myllypuro, which serves as an example of development project in the station area. In Myllypuro, consistent development has succeeded not only in improving the service structure and public space, but also in improving the socio-economic situation.

As research material, research of the city of Helsinki as well as international and domestic literature about the topics were used. In addition, as spatial data for example data sets of Statistics Finland and HSY were utilized.

My research results show that the socio-economic situation in the station areas has generally improved, but the differences between them have remained the same or even increased by some indicators. In most of the station areas, the socio-economic situation is also weaker than the average of the city, although the differences between the station areas are significant. The best socio-economic situation was mainly in station areas close to the center and the weakest in eastern and northeastern Helsinki. In terms of public urban space, quality connected slightly with socio-economic structure, as common weaknesses could be found in all my example areas with socio-economically challenging situations. For example, the lack of social control, a worn environment, and the poor quality of meeting places are uniting the areas. On the other hand, quality also varied considerably within regions. Myllypuro received the best rating for its urban space, but its socio-economic situation was not considerably better than within the example areas. However, the development projects implemented in Myllypuro are a direction that should also be followed in urban reform areas. In particular, the population of the area has increased with the development and the quality of its urban space also. The socio-economic situation is also improving slowly, although the change alone will certainly not be the result of an improvement in the quality of urban space. However, it can play part in the change. Monitoring of changes is still needed, even if the direction for development is promising.