The only constant in life is change - and here’s how to deal with it: employee self-determination in continuous organizational change

Abstract

Today’s organizations try to navigate in a changing environment by changing themselves. Literature shows that continuous change—rather than episodic change—is a better way of changing when it comes to transformational change and that the employees’ attitude and involvement are crucial for the success of the change. However, continuous change might create stress and cynicism that affect the change experience negatively. There are some findings that show that improving the employees’ autonomy, for example, can help. Could supporting employees’ motivation through self-determination’s three basic psychological needs help advance a positive experience?

This thesis focused on how a continuous change affects employees’ perception of their self-determination and how the experience could be supported. Furthermore, it aimed to capture a description of the process of a continuous change. From a theoretic point of view, the objective was to explore the existing gap in literature in the crossroads of self-determination theory (Deci & Ryan, 1999) and continuous change (Orlikowski, 1996; Weick & Quinn, 1999). The research was carried out as a qualitative single-case study in the Finnish Tax Administration, which had undergone an organizational change where the analytics function was transformed into a tribe organization. The primary data was collected by interviewing change recipients (n=14).

The findings show that the case was indeed a continuous change from the employees’ point of view and provided a case account of the phases of continuous change. Furthermore, the positive change experience could be explained by the experienced self-determination, as their trust in the continuous nature of the change improved their sense of autonomy and relatedness, especially. The change management supported the experience positively, as methods such as experimentation, participations and support from top management helped fulfill their psychological needs during the change.

The thesis shows that self-determination theory can help explain the change experience, and that it can help understand change management methods. Also, the findings inspired a model for self-managing change, a practical application of top-down, bottom-up change. The thesis paves way for more research on the application of self-determination theory on continuous change as well as on the practice of continuous change.

Nykypäivän organisaatiot pyrkivät selviämään muuttuvassa ympäristössä muuttumalla itse. Tutkimukset osoittavat, että jatkuva muutos muutoksen tapana sopii paremmin uudistavaan muutokseen kuin jaksottainen muutos ja että työntekijöiden asenne ja osallistuminen ovat ratkaisevia muutoksen onnistumiselle. Kuitenkin jatkuva muutos voi aiheuttaa stressiä ja kyynisyyttä, jotka vaikuttavat muutoskokemukseen negatiivisesti. Muutamat tutkimukset ovat näyttäneet, että esimerkiksi autonomian parantaminen voi parantaa kokemusta. Voisiko työntekijöiden motivaation tukeminen itseohjautuvuuden kolmen perustavan psykologisen tarpeen avulla auttaa edistämään positiivista muutoskokemusta?

Tämä pro gradu -tutkielma keskittyi siihen, miten jatkuva muutos vaikuttaa työntekijöiden kokemukseen itseohjautuvuudestaan ja miten kokemusta voisi tukea. Lisäksi tavoite oli saada kuvattua jatkuvan muutoksen prosessi. Teoreettisesta lähtökohdasta työ pyrkii tutkimaan aukkoa, joka itseohjautuvuusteorian (Deci & Ryan, 1999) ja jatkuvan muutoksen (Orlikowski, 1996; Weick & Quinn, 1999) yhdistävässä kirjallisuudessa on. Tutkimus toteutettiin laadullisena yksittäistapaustutkimuksena Verohallinnossa, jonka analytiikkatoiminto oli siirretty heimomalliin organisaatiomuutoksessa. Ensisijainen aineisto kerättiin haastattelemalla muutoksen kokeneita heimolaisia (n=14).

Löydökset osoittavat, että muutos tosiaan oli jatkuva työntekijöiden näkökulmasta, ja näin tapaus kuvaa jatkuvan muutoksen vaiheet. Lisäksi positiiviset muutoskokemukset voidaan selittää itseohjautuvuusteorialla, sillä luotto muutoksen jatkuvuuteen oli yhteydessä parempaan autonomian ja yhteenkuuluvuuden kokemukseen. Muutosjohtaminen tuki kokemusta positiivisesti, sillä toimintatavat kuten kokeilu, osallistaminen ja ylimmän johdon tuki auttoivat psykologisten tarpeiden täyttymistä muutoksen aikana.

Tutkielma osoittaa, että itseohjautuvuusteoria voi auttaa selittämään muutoskokemusta ja ymmärtämään muutosjohtamisen metodeja. Lisäksi löydökset inspiroivat kehittämään itseohjautuvan muutoksen mallin, joka voi auttaa muutoksen johtamista ja siihen osallistamista. Tutkielma raivaa polkua ja osoittaa tarvetta tutkimukselle itseohjautuvuusteorian soveltamisesta jatkuvaan muutokseen sekä jatkuvasta muutoksesta käytännössä.