Työsuhdeoptiot kannustinjärjestelmänä verotuksessa

Abstract

Osakeperusteisten kannustinjärjestelmien pääasiallisena tavoitteena on luoda henkilöstölle, johdolle ja osakkeen omistajille yhteinen tavoite yhtiön osakkeen arvonnousuun, sekä sitouttaa henkilöstöä kasvattamalla heidän omistustaan yhtiössä. Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan osakeperusteista kannustinjärjestelmää, jossa työntekijällä on työsuhteeseen perustuva oikeus merkitä tulevaisuudessa yhtiön tai konsernin emoyhtiön osakkeita ennalta sovituin ehdoin. Muita yleisimpiä osakeperusteisia kannustinjärjestelmiä ovat henkilöstöanti ja synteettinen optio. Henkilöstöannin ideana on tarjota työntekijöille mahdollisuutta lunastaa yhtiön osakkeita alennuksella. Synteettisessä optiossa optio-oikeudesta saatava etu on tuttuun tapaan sidottu yhtiön osakkeen arvoon, mutta etu maksetaan käteissuorituksena.

Työntekijän saamaa etua verotetaan kaikissa edellä mainituissa kannustinjärjestelmissä ansiotulona. Edunantajayhtiön näkökulmasta katsottuna on enemmän vaihtelua eri kannustinjärjestelmien verotuksen välillä. Työsuhdeoptiosta kertynyttä etua ei ole mahdollista vähentää yhtiön verotuksessa. Synteettisestä optiosta saatua etua kohdellaan rahapalkkana, joten muiden palkkamenojen tavoin se on mahdollista vähentää yhtiön verotuksessa. Henkilöstöannista on mahdollisuus saada vähennyskelpoista menoa, mikäli annissa luovutetaan jo olemassa olevia, yhtiön hallussa olevia osakkeita.

Kun verrataan työntekijän ja työnantajan verokohtelua, niiden väliltä löytyy ristiriitaisuuksia, joita muokkaamalla työsuhdeoptioita olisi houkuttelevampi käyttää kannustinjärjestelmämä, kuten esimerkiksi yhtiön heikot mahdollisuudet vähentää työsuhdeoptioihin liittyviä menoja verotuksessa. Myös osakkeiden merkitsemättä jättäminen verojen välttämiseksi on ongelma, joka estää työsuhdeoption tavoitetta työntekijöiden suuremmasta omistuksesta yhtiössä.